United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heilt' uros Areen verta, Pylaimenes, sai heti surman, paflagonein joka kilvekkäit' urojoukkoja johti. Vankkana seisoi, vaan Menelaos hänt' asekuulu iski jo peitsellään solisluuhun, rikkoen rinnan. Antilokhospa Mydonin, Atymnion aaluvan aimon, kaas, ajomiehen, kun hevot käänsi hän pois kaviokkaat; kyynärtaipeeseen kiven heitti, ja heltisi ohjat, norsunluuhelat nuo, hänen kouristaan pölyn keskeen.
Rantaan siin' uros, aaluva Zeun, tamariskia vasten keihään jätti ja kuin joku kuoloton karkasi virtaan paljain miekoin vain tuhot hirveät aikoen tuottaa.
Sano siis, avun saanko ma sulta!" Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Huoleti julki jo tuo jumalneuvot, jotka sa tiedät.
Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi? Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan."
Kun tätä suurta nimeä mainittiin, ja huuto kuului: "munkki kuolee!" melu joka taholta oitis taukosi. Koko armeija vaikeni ja kokoontui Courgevaux'in ympärille niinkuin nousuvesi. Mäen kukkulalla makasi kuoleva uros. Hänen vieressään yhä Villon, joka häntä kannatti, Fridolin, joka pyhki jääkylmää hikeä hänen otsaltansa, ja Frey, joka nuoli hänen veristä kättänsä.
Päivän pitkän vielä kallis vieras viipyi, Viipyi kaksi, mutta päivän kolmannen Hämärtyissä lähenee tok' Atalantta Etähällä, seljäs ruunan korskean, Pukimessaan kuni linnan impi ennen; Häntä seuraa uros, harmaapartanen Paimenukko; aasiansa kannustaavi. Sillon vastaan joukko rientää riemuten, Kaarin ensimmäisnä laulun helinällä.
Taistelohonpa kiihti akhaijeja taas Patroklos rohkearinta, Aiait' ensin, joill' iso ilmankin jo ol' into: "Aiaat, taistelkaa halumiellä nyt, kuin oli teistä kumpikin ain' uros aimo, ja siitäkin viel' urohommin!
Kun vajahan katsahime, Vajassa vasikan raato; Katsoin lammaskarsinahan, Linki lammas karsinassa; Loin silmät hevosten päälle, Soimella hepo sokia. Kun tulin tupahan tuolta, Silmät uunille utautui; Ukko on vanha uunin päällä, Jolt' on sirkka silmän syönyt, Kärpäset käen kalunna, Hiiret hiuksia nykinnä; Se on miehistä parahin, Uhkein uros talossa. Heitän hempiät tapani.
Vielä muistan muunki päivän, arvoan ajan paremman, kun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." Siitä vanha Väinämöinen kohottavi kokkoansa; mies on nousevi merestä, uros aallosta ajaikse, siiville sijoitteleikse, kokon kynkkäluun nenille.
Mutta ylistuvassa istui kaunis Brynhild yksinään, ja kalliolla, kuohuvan meren rannassa, oli nuori orja. Kolme päivää ja kolme yötä kesti pitoja. Kolmantena päivänä, jolloin vieras uros oli valmis lähtemään pois, astui hän perheenisän eteen, sanoen: Voimakas Rolf! Suuresti olen minä ihastunut tyttäreesi. Tahdotko antaa hänet minulle vaimoksi?