United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräällä hyllyllä oli neljä pientä tahkotusta böömiläisestä lasista tehtyä pulloa, kaikki huolellisesti suljettuina samanaineisilla tulpilla, vuorotellen hänen erityisen huomionsa esineenä.
Kreivi Bernhard haki käsiinsä joitakin vanhoja ja kellastuneita muistiinpanoja ja vertaili niitä juuri äsken tulleeseen kirjeeseen. Melkein kamala ilme vaihteli hänen kasvoillaan vuorotellen hänen tavallisen ivahymynsä kanssa, joka nyt miltei alinomaa asui hänen huulillaan.
Suutari Sormusen kalvakoita pikkuvunukoita tuotiin niinikään vuorotellen tänne "viheriälle laitumelle", kuten kummiukolla oli tapana sanoa, ja Merenlahden isäntäväen suurimpana riemuna oli osoittaa hyväntahtoisuuttaan ja nähdä ympärillään iloisia kasvoja. Annasta tuntui tämä kesä useasta syystä onnellisimmalta, mitä hänellä oli ollut vuosikausiin.
»Ulos tuvasta kaikki tänne kuulumattomat!» käski nimismies. Ja käskyä noudatettiin paikalla. Kun Grönberg sattumalta läheni Ellaa, älähti tämä: »En minä ole rähissyt ... herra vallesmanni!» »Se on sen parempi itsellesi», sanoi Grönberg ja silmäili vuorotellen vankeja, jotka tuskin uskalsivat hengittää.
Kalpeana ja kauhistuneena tuijotti nuori ajutantti vuorotellen Lewenhauptiin ja kuninkaalliseen käskykirjeeseen, mutta vielä hän ei kyennyt käsittämään mitä oli kuullut.
Eihän se olisi jaksanut sen lapsensa kanssa. Kun olisitte vuorotellen sitä kantaneet. Olisimmehan, vaan minnekäpä me ... minnekäpä se olisi sen kanssa täällä joutunut, jos olisi jaksettukin kukapa sen olisi täällä huoneeseensa ottanut? Olisi saanut tulla tänne meille. Ei suinkaan häntä nyt toki olisi täältä korpeen ajettu, jos olisi tullutkin. Ei tiedä, vaikka olisi anoppi ajanutkin.
Pojat astuvat esiin, ja kun pappi taas on jotakin lukenut ja puhunut sillä samalla hellällä ystävällisellä äänellä, jolla Jouko kuuli hänen heitä pappilan tuvassa puhuttelevan, kysyy hän heiltä kolmeen kertaan: »uskotteko?» ja päätään syvään kumartaen vastaavat he: »uskomme». Vuorotellen menevät he hänen luokseen, hän valaa kolmesti vettä heidän päähänsä ja antaa heille nimet.
"Niin, se sinun vieköön," sanoi hän ja kämähytti poikaa niin, että tämä kellahti kumoon. Thorbjörn häpesi enin Ingridiä, mutta tämä hetkisen kuluttua meni hänen luokseen ja hyväili häntä. Kun noin pari kuukautta oli kulunut, saivat molemmat lähteä Päiväkummulle. Synnöve oli sitten heidän luonaan, he taas siellä, ja niin vuorotellen kaiken kasvinaikansa.
Sillä me olimme olleet koulupenkiltä alkaen kilpailijoita ja olimme vuorotellen olleet voitolla yhteisistä kavaljeereistakin, kunnes minä vihdoin lopullisesti voitin ja hän vasta myöhemmin löysi luutnanttinsa, johon sai paremman puutteessa tyytyä. Mieheni sitävastoin näytti olevan aivan tosissaan.
«Missä Eeva on?» kysyi Elise näennäisen välinpitämättömästi. Ulla säpsähti, punastui ja kalpeni vuorotellen ja vastasi epäröiden: «e en tiedä ... hän on mennyt ulos, luulemma!» «Minne hän on mennyt?» kysyi Elise äkkiä levottomasti. «Luulen hänen menneen nuoren herran haudalle.» «Haudalleko? näin myöhään! Onko hän käynyt siellä ennenkin iltaisin?» «Tämä on nyt kolmas ilta!