United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö liene papyrossipunttikin kastunut, vaikka oli tosin paksun paperin sisässä. Minkäpä minä sille mahdan, hän mutisi sitä katsellessaan. Mutta huulilla näkyi pilkallinen hymy. Kalle herra tuli portaille häntä vastaan. Silmät säkenöivät kiukusta. Missä sinä niin kauvan viivyit? hän tiuskasi. Samalla sai Yrjö semmoisen korvapuustin, että maailma musteni edessä ja korvat alkoivat humista.
Rakkaudella kihlasit mun itsellesi; mutta Milloin mahdan siihen määrään saada vapautta, Että koko sydämeni Sulle saatan antaa, Tieni, kulkun', elämäni, kaikki huomaas kantaa; Että tyydyn rakkautees, jos se minne ikään Veis mun, ett'en itselleni enää eläisikään? Herra Jesus, anon, että tahdot Henkes kautta Rakkautes avaruutta tutkimaan mua auttaa!
Jaakko Worse ei voinut väittää tätä puhetta vastaan; hän murisi vaan hiukan ja hieroi vatsaansa. "Oletko koettanut Riga-balsamia?" kysyi Randulf. "Oletko hullu? Onhan tautini sisällinen." "Ja sinä et luule Riga-balsamin kelpaavan sisällisesti käytettynä? Jos saat oikeata lajia, niin se on terveellistä sekä sisällisesti että ulkonaisesti käytettynä, sen mahdan minä tietää!"
Morjens, ajatteli Johannes. Tuli on silloin pantu kulkemaan, kipinä kiertämään. Siis siinä leirissä ainakin minä mahdan olla kuollut mies tätä nykyä. Vai niin, hän sanoi jyrkästi. Ikävä kyllä, siinä ei ole perää vähintäkään. Oikarinen katsoi epäuskoisesti häneen. Sie aiot pysyä sosialistina? virkahti hän keveästi. Ka, ei miulla mitään sosialismiakaan vastaan ole. Pahemmat ne on nuo osuuskaupat!
Kuuma veri, kuuma veri! huokasi vanhus päätään pudistaen. Täynnä taisteluita on hänen elämänsä oleva. Minä olen vihainen teille, Jaana! sanoi tyttö vetistellen. Olisitte ennustaneet edes kahta ... sen olisin voinut antaa anteeksi; mutta seitsemäntoista ... se oli hyvin ilkeästi sanottu. Minkäs minä sille mahdan? vastasi vanhus olkapäitään kohauttaen. Mutta nyt se vei veneen.
Että se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta mutta että se saattoi sanoa: »Vanha kanttura, vääräsääri, väkäleuka!» Sillä minkä minä sille mahdan, minkä minä mahdan sille, mikä on minussa luonnon vika? Näithän sen ottaessasi, tiesithän sen minulle tullessasi, että vasemmukseni ontuu vaan että saatoit sen minulle sanoa? Hän jätti sittenkin hakkauksensa, laski kirveensä maahan ja istuutui.
No, mitäs minä sanoin majurille? Pelkkää kokoon haalittua roistoväkeä, joka ei sotakurista mitään tiedä. Jumalan kiitos, että heistä pääsimme. Teidän ylhäisyytenne te voitte yhtä hyvin sanoa: Jumalan kiitos, että pääsemme Viipurista ja kohta koko Suomenmaasta! Mitä minä sille mahdan? Stjernstråle saa antautua. Minulla on tarpeeksi tekemistä itsestänikin. Ei, teidän ylhäisyytenne.
AAPO. Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin vähän pyörässä päästäs. JUHANI. Ei juuri hätää, veljeni. Mutta enhän ole vaan no'essa kasvoiltani? EERO. Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja lämmin kuin vasta munittu muna. JUHANI. Mennään nyt! EERO. Vartokaa! Minä olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla itse viimeisenä. Astukaa sisään.
Ensi viikon teen työtä kahden edestä, sen saatte nähdä. EERO. No, no, Elli, väntas nu, elä minua jätä. ELLI. Ota kiinni, jos saat! Sittenpä mahdan Matti olla, ellen sinua kiinni saa. Hei! Pahaluontoinen en ole, sanokoon Mauno mitä hyvänsä. Ja hyvä onkin niin. Olenhan saanut välimme selväksi, nyt tulee vaan pysyä lujana, ja sen teenkin. Jopa se kiukkupussi on mennyt täältä.
Nyt hän varmaankin siellä kertoo, että vallan outo, matkustavainen nainen seisoo etehisessä. Hilma tietysti ihmettelee, kuka minä mahdan olla. Saa nähdä, josko tuntee. Olisikohan pitänyt lähettää visiittikorttini samalla tai ilmoittaa tytölle nimeni? Mitä vielä? Antaa Hilman olla utelias.