United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niinpä niin nuorra naida pitää, vaatii se siihen vielä vanhanakin, niinkuin sananlasku sanoo emäntäähän tässä tarvittaisiin, joka talon kunnossa pitäisi. Vaan mahtaisiko tuosta meidän Annusta olla? Annun laista minä aina olen ajatellut ja miettinyt, joka ei tyhjää koreile eikä kopeile ettehän pane vastaan, jos hän itse suostuu?

Annua oli isänsä ankarasti torunut, ja Annun oli täytynyt pyytää Aapolta anteeksi. Aapo oli siitä »sydämen nöyryydestä» niin hyvästynyt, että oli vietättänyt nuorelle pariskunnalle häät Sipolan isossa pirtissä ja vihkimätilaisuudessa oli hän itse toimittanut lukkarin ammattia.

Ensin hän hetkahti kuin pelästynyt varsa, mutta sitten muisti, että onhan nyt pimeä. "Mutta minnehän nyt isäntä yöllä kulkee eihän vaan? mutta minnekäs sitten, jos ei sinne", ja nyt oli kaikki selvillä ja samassa hän myöskin muisti Annun uhkauksen. "En minäkään rauhassa isäntää ohitseni päästä säikäytetäänpäs vähän pelkuria miestä."

Vahti hyppää Annun luo, nuolaisee häntä poskelle ja laukata kaapaisee siitä häntä suorana pihaan, jossa vasikat ensin hyppäävät mörähtäen askeleen syrjään, mutta seisahtuvat siihen ja märehtivät sitten taas yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Minkä tähden sinä niin kauan viivyit? Mikä lie isäntään tänä iltana mennyt, kun se ei maata lähtenytkään. Sinne se vain jäi istumaan ja isäsi jäi kanssa.

Tiina oli kyyköttänyt ruiskuhilaan suojassa ja kuullut Tuomaan vastaavan Aapon puheisin, joshan ei aivan myöntäenkään, niin eihän juuri ihan jyrkästi kieltämälläkään, "sillä se asia on tytön omassa tahdossa". Tästä tytöt suihkamaan, että "koska se kerran tytön omaan tahtoon heitetään, niin kyllä käy niinkuin on käynyt Aapolle ennenkin". "Ja johan kaikki muut, paitse isäntä ja Annun isä, tietävät, että Sipolan renki Kalle jo keväällä on antanut kihlansa Annulle ja käynyt Tuomaalassa joka lauantai-ilta ja välistä viikollakin".

Vahti hyppää Annun luo, nuolasee häntä poskelle ja laukata kaapasee sitten siitä häntä suorana pihaan, jossa vasikat tuota ensin säikähtävät, hyppäävät mörähtäen askeleen syrjään, mutta seisattuvat sitten ja märehtivät sitten taas yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. Kalle ensin vähän aikaa seisoo ja katselee aitan kynnyksellä istuvaa tyttöä.

Mutta Aapon rinnassa sykähti nyt rohkeus ja päättäväisyys, eikä hän koiria pelännyt. Annu oli arvannut Vahdin haukunnasta vieraan tulon ja istuutunut eloaitan kynnykselle. Aapo oli tullessaan miettinyt hyvinkin koreita pyrkiäispuheita, mutta kun hän nyt Annun ulkona näki eikä niitä puheita tarvittukaan, joutui hän kokonaan hämmennyksiin ja osasi tuskin tervehdystään toivottaa.

Mutta Kallesta alkoi tämä piilosilla olo jo tuntua ikävältä. Ettei isäntä paikaltaan liikahtaisi, niin kauan kuin hän sijoillaan pysyisi, sen hän kyllä arvasi. Mieli hän ensin rynnätä esiin pahasti parkaisten kuin äskenkin, mutta sitten hän arveli toista keinoa paremmaksi. "Jos minä nyt täältä päin huutaen lähden, niin isäntä lähtee edeltä kotiin juoksemaan ja Annun kepposesta ei tule mitään.

Aapo oli tullessaan miettinyt hyvinkin koreita pyrkijäispuheita, mutta kun hän nyt Annun ulkona näki, eikä niitä puheita tarvittukaan, joutuikin hän kokonaan hämmennyksiin ja osasi tuskin tervehdystään toivottaa. "Hyvää iltaa isäntä minnekäs se on isännällä matka näin öiseen aikaan", sanoi Annu.

Annua oli isänsä ankarasti torunut, ja oli Annun täytynyt pyytää Aapolta niinkuin vähä anteeksikin.