United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä karttoja, joita minulla jo on, olen paljon katsellut ja takapuolelle pannut ristin pian jokaisen nimen selkään, joka vaan ei ole` Wenäläinen. Jos toki joku, joka tuntisi kaikkia niitä kieliä, rupeaisi tutkimaan, minkä kansan jäl'et missäkin olisi nähtävinä. Kyllä Tekin, tiedän minä, pidätte siihen mieltä, mutta olisi aivan hyvä, jos johdattaisitte muitakin niihin tutkistelemuksiin.
Sitä huojuu heilulatvat hongat, sitä soittaa hennot heisipuut, sitä korven vanhat aarniaihkit, noron koivut, rannan raidat muut Kaikki kieliä on luonnon harpun, tuulenhengen niitä tuutiessa, kaikki soivat taikalaulun lailla luonnon mahdin niitä soitellessa. Näin luonto laaja laulua on täynnä, on kumma kannel tuhatkielinen, min säveltulvan tunnerunsas vuoksi käy sentään kaikki sointuun yhtehen.
Uusmuotisia, mukavia matkalaukkuja tilattiin; kokenutta matkapalvelijaa, joka osasi kaikkia kieliä ja taisi valmistaa franskalaisia ruokiakin, jos vaadittiin kehoitettiin ilmoittamaan millä ehdoin hän lähtisi Kenelmin kanssa.
Kaiken tämän kukkuraksi hän oli siivoton ja maltiton, oivallinen laiskuttelija, mutta erittäinkin kaikkein aimollisin juoruakka, joka ei huolinut lapsista, ei taloudesta etkä mistään, kun vaan sai juosta linttakengässä talosta taloon ja kannella kieliä naapureiden kesken. Mutta hän, joka lauhentaa tuulen keritylle lampaalle, sovittaa avioliitonkin ikeen notkistuvan niskan mukaan.
No, hiisi vieköön! tekeekö joku silloin lapsensa onnelliseksi, kun huolimatta hänen taipumuksestaan suutarin työhön, pakoittaa hänen lukemaan kieliä ja valtiotiedettä, tehdäkseen hänestä umpimähkään valtiomiehen?
Tällä ajalla oppivat Anna ja sairas toistensa kieliä niin että he välttävästi voivat keskustella ja ymmärtää toisiansa. Anna tuli päivä päivältä aina levottomammaksi Riston viipymisestä. Muun lisäksi kummastutti Annaa se seikka että Olli Annan mielestä säännöllisesti näytti välttävän kohdata Annaa.
Regina luuli herransa nauravan hänelle. »Hyvä herra», jatkoi hän rukoilevasti herraansa katsahtaen, »minähän olin silloin vielä niin hirveän tuhma. Paria viikkoa myöhemmin, kun he minua kuulustelivat, olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa eivätkä sittenkään olisi saaneet mitään tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan hän sentään isäni...» »Hyvä, silloin siis kannoit kieliä koulusta.
Mikä sinun on, lapsi? kysyi Luckard, sinä näytät niin huonolle ja olet myös tullut niin aikaisin kotia. Sinä et ole tanssinut! Tanssinutko! tyttö nauraa hohotti niin kovasti ja kimakasti, kuin olisi vasaralla kanteleen kieliä lyönyt, jotta olisivat päästäneet kimisevän, valittavan äänen. Minäkö olisin tanssinut! Jotakin on sinulle tapahtunut, lapsi!
Kouvolaan tultua näimme uusia kansoja ja kuulimme uusia kieliä. Tässä erkanin maakauppiaasta, joka jäi odottamaan Helsinkiin menevää junaa. Se oli vahinko minulle, sillä häneltä olisin voinut saada vielä monta opettavaista tietoa Viipuriin mennessä. Viimeisiksi sanoikseen hän kysyi: "Mitä varten sinä nyt oikeastaan jätät savolaiset ystäväsi ja lähdet Viipuriin?"
Saatuansa raha-avun Suomen valtiovaroista matkusteli hän sitten neljän vuoden kuluessa Pohjois-Venäjällä, tyystin tutkien siellä asuvain suomalaisheimoisten kansain kieliä ja kooten historiallisia, muinais- ja kansatieteellisiä ynnä kaikenlaisia muita tietoja.