United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tanssitti häneen korviaan myöten hullaantuneita rakastajiaan, niin että virsut olivat joskus singota pois muorin jaloista, ja siinä tanssin pyörteessä kuiskaili ja ihan lonkkaansa lyöden vannoi niille armastelijoilleen, että isänmaa ja kaikki on mennyttä, jos ei rakastaja luovu isänmaasta ja rakasta uskollisesti ja hellästi häntä yksin.
Opettaja... Opettaja... Rovasti... Rovasti ... sanoi muori harhailevin silmin, mutta sitten surullisesti virkkoi: »Milloin ne on ne lukukinkerit, että saisin käydä kirkossa, ennenkuin se kuolema tulee noutamaan?» Kirkkaat kyyneleet näkyivät muorin silmien nurkissa ja koko ruumis vapisi hiljaa.
Tähän asti oli takkawalkea lämmittänyt ympärillä olijoita jotenkin wälttäwästi, mutta nyt loppui walkea ja samassa kylmyys tuntui walloittawan koko huoneen. Waimo rupesi minulle esittelemään, että menisin waarin ja muorin kanssa saunaan maata, jonka waari oli jo ilta=päiwästä lämmittänyt. Sillä tämän tuwan sanoi hän olewan niin kylmän, etten minä täällä tarkenisi, semminkään kun wuoteita ei ollut.
Palvelija nukkui siellä sikeästi kuin ranka. Jo menin muorin ikkunan alle, kosketin hiljaa ruoskan varrella ikkunan alasyrjään. Heti kuului liikettä, uutimen laitaa raotettiin, ja minuutin ajan kaikki oli ääneti... Odotin... Jo kuului askeleita kuistissa, ovi aukesi ja ulos kurkisti äitimuorin vanha harmahtava pää ja ihastuksesta kiiluvat silmät... Yhdellä hyppäyksellä nousin portaita ylös.
Minä juoksin niin kiivaasti muorin luo, että olin vähällä lentää pääni uunin rintaan, istuin muorin polvelle ja sanoin: Opettakaa, muorikulta, minua lukemaan. No, niinpä niin, sanoi muori, otti älläpuikon, osoitti sillä kirjan ensi sivulla olevaa isoa kirjainta ja sanoi: tuo on Aa. Siitäpä se olikin alku, niin kuin muori oli sanonut.
Minun mielestäni oli muorin ja äitini silmänheittojen vaihtamisessa jotakin huomioon otettavaa ja katsoin siis tarkasti heitä molempia silmiin vuorotellen. Vihdoin lausui muori, tasotellen lasisilmiänsä suoraan asemaan ja nypäisten nenäänsä: Kuka tuon pojan on pyöräpääksi saattanut? Minä, sanoi äitini, vetäen suutansa nauruntapaiseen mutistukseen.
Ester juoksutteli sormiaan suuren, huoneessa olevan paljinharpun kielillä ja avasi juuri huulensa aloittaakseen virren, kun Loviisa samassa vähän hämillään pisti päänsä ovesta sisälle. Muori olisi hyvä ja tulisi heti kohta alas, huudahti hän. Uudenaikaisen "rouvan" sijasta käytettiin siihen aikaan vielä kotipuheessa vanhaa kunniallista muorin nimeä.
Jussila jätti kihlat muorin haltuun, sanoen: "Noh, siinä toivossa, että vielä kaikki käypi, kuten sanotte, jätän kihlat tänne toistaiseksi; puhukaa, Mäkelä hyvä, tekin sananen minun parhaakseni." Matti lupasi ja Jussila läksi ulos. Täällä kiipesi ukko kääsyihinsä, löi Liinaharjaa selkään ja läksi matkoihinsa.
Mutta kiiti taas joukko pois kuin leimaus ja katos kaupunkilaisilta tietämättömiin, mutta kas, koska vihdoin jällen rauha hengitti, niin, peijakas vie! astuipa eräänä koreana iltana sen pulskin muorin huoneeseen se pulski sotapussikka. Noo, kuinka kävi sitten? kysyy nyt frouva. Kuinka kävi? He ovat nyt samaa lihaa ja verta, ja sankari on ilonen ravintolan isäntä ja muori vielä ilosempa emäntä.
Vielä tunnen muien sulhot, Muitterammat muien sulhot; Kun tulevat muorin luoksi, Muhotellen muorin luona; Kun tulevat naisen luoksi, Nauratellen naisen luona. Katso'pas minun katalan, Mun katalan kaunoistani, Ei tuo muorille muhota, Eikä naura naisen luona! On kun karhu kaunoseni, Sulhoni suelle verta, Ikenet on irvellähän, Silmät kiljan kaljallahan.