Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivät olvitynnöriä muutama toisen komppanin miehistä. »Antakaat se tynnöri meille», sanoit meidän miehet, »emme anna», vastasit toiset, »jassoo, te ette anna», sanoit taas meidän miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja käskähmä... PATRIK. Kuinka kävi tynnörin kanssa? 1:N SOTAMIES. Meidän miehet otit sen heiltä ja kannoit sen tuonne tupaan.
Rypistyi esiliinasi, Kun puita kannoit äidillesi. Täss' uusi sulle parempi, Mut mieles olkoon alati Ennellään sekä sydämesi. Ett'ei se enään rypistyis, Niin äidilles mä puita laitan. Jos Ressu nimeks pysähtyis, Se kunniaks vaan ilmestyis. Kas täten poistan koko haitan. Niin virkkoi. Lapset joukossa Kaikk' olivat myös samaa mieltä.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen, kun laulun lahjan sa annoit, kun riemut ja murheet lapsosen näin sävelten siivillä kannoit, sen sulta, sulta ma yksin sain ja sulle siitä mä vastaan vain ja leiviskästäni tilin teen, miten käytin mä kanteleen. Soi, helise kulkijan kannel vain! Halo aaltoja laulajan haaksi! Käy purjehin täysin ja pullistuvain, jätä välkkyvä jälki taaksi!
Niin, ja kun sinä tulit isoksi, tuli sinun äitisi pieneksi ja sinä kannoit hänet pesu-ammeeseen. Rakensitko sinä hänelle linnan? Mitä minä olisin rakentanut, minähän olin tyttö! Kun minä tulin isoksi, tuli minun äitini niin pieneksi, etten häntä enää nähnyt. Näin tyhjän sohvan, jossa hän tavallisesti istui, kun hän piti minua sylissään.
Ja ellei estäisi mua kunnioitus avainta ankarinta kohtaan, jota sa kannoit elämässä kaunoisessa, käyttäisin kieltä vielä kirpeämpää; näät ahneutenne on maanpiirin murhe, te hyvät polkein kohotatte huonot.
Hautaan mun kannoit, kaikuivat kellot, Kuin tuomion ukkoset, Pimeät pilvet peittivät taivaan, Ja sieluni synkistyi, Mutta immen katsannoss' Taasen lemmen taivaan näin; Mua saattoi hän kammioon kuolon, Poskillans tuskan kuume.
Huomautin kyllä, armollinen laamanni ... silloin hän juuri lupasikin minulle nuo neljätuhatta, että pitäisin suuni kiinni. Parahin kreivi, olettepa keittänyt itsellenne todellakin kirpeän sopan, virkkoi poliisimestari; jos voitte sen niellä, niin, kautta sieluni, teidän sisälmyksenne ovat rautaa ja terästä... No, Stark, kenen luota ja mistä sinä sait ne aseet, jotka kannoit tänne?
"Se ei olisi niinkään terweellistä", wastasi Olga, "täällä emme ole Laatokan rannoilla, ja tämä wäli ei ole se kapea salmi, jonka yli siellä kannoit minua saareen, joka on Kulakowin howin rannassa; en woi koskaan sitä päiwää unhottaa. Täällä saattaa olla silmät missä ei aawistakaan, woisimme huomenna olla jokaisen suussa ympäri kaupungin."
KULLERVO (itseks.) Olet sinä, luulen, oiva tyttö ja kultaista sydäntä povessas kannoit: paha onni joka sun kohtasi ja katkerasti päiväs päätti. Mutta kaikki jo unohtanut olet. (
Vuoskymmentä toista jo vierinyt on, Kun mulle Sa itsesi annoit, Ja Sa kestit kanssani kaiken työn, Levätessänikin monen valvoit yön, Sekä päivän heltehen kannoit: Työkumppani kallis, kultainen, Osan-ottaja kaikkien rientojen, Sua kaipaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät