United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Piakkoin lopetamme työmme päivällistä syödäksemme, ja Mrs Saunderson on pistänyt lakkarini täyteen hyviä voileipiä, joissa on liha päällä; minä jakaisin mielelläni ne teidän kanssanne, jos teillä ei ole mitään vastaan syödä päivällistä täällä minun kanssani sen sijaan, että menette kotia." Tyttö oli kahdella päällä ja pudisti päätänsä merkiksi ettei ehdotus ollut hänelle mieleen.
KUNINGAS JUHANA. Tää poika korjaa, Hubert. Philip, riennä! Teltassa äitiäni ahdistetaan, Hän vangittu on, pelkään. BASTARDI. Pelastettu. Ma turvaan hänet vein, ei pelkoa. Eteenpäin, herra! Vähän vaivaa vielä, Niin työmme saamme hyvään päätökseen. Kolmas kohtaus. Sama paikka. Niin, äiti; vahvan vartioston turviin Te jäätte tänne. ARTHUR. Voi, tästä äiti parka suruun kuolee!
Mutta kun vihdoin kaikki oli arpajaisia varten valmiina ja kansakoulunopettaja juhlatilaisuudessa piti puhetta, niin hän lopetti sen seuraavilla sanoilla: »Ja isänmaata palvellessamme emme saa eksyä vähäpätöisiin harrastuksiin, syrjäpoluille, vaan meidän täytyy omistaa koko sielumme, kaikki työmme kansallemme ja isänmaallemme». Monikin ymmärsi, että hän syrjäpolulla tarkoitti ruiskahviliikettä.
Tässä olen koettanut unhottaa ja sovittaa rikoksiani ja tässä on kova ruumiillinen työmme kantanut jo hedelmiä, toimeen-tuloksemme asti. Voi, voi! Vaikea on minun se ilmoittaa, mutta täytyy minun kumminkin sanoa, ett'en saata erota tältä rakkaalta taistelutantereeltani.
Ja alla talven tähtien, sun syntymäsi soihtujen, nyt vyötämme me vyömme: sun nimees missä taistellaan, myös meidän miekat mainitaan ja meidän miehet, työmme. Ja missä Suomen säilät lyö, pois, pakoon lyödään sorron yö! Sun nimes huulillansa ken ensin ehtii kuolohon, hän muita onnekkaampi on ja häntä kiittää kansa.
Ehkei luontunut? Jos lie haljennut? Oi, kenties, kun toivo hymyy, edessä jo turma lymyy. Maan poveen, kätköön pyhän mullan, uskomme työmme tuottehen; niin maamies kylvää siemenen ja luottaa nousuun viljakullan, kun aika tulee täytehen. Myös kallihimmat siemenetki peitämme murhein poveen maan ja toivomme, ett' tulee hetki, kun käy ne eloon ihanaan.
CORIOLANUS. Kätesi mulle! Tulkaa! Toinen kohtaus. Sama paikka. Katu lähellä kaupungin porttia. SICINIUS. Hän poiss' on; hiltykäämme. Kansa kotiin! Masattu aatel' on, jok' ilmeisesti Oli hänen puoltaan. BRUTUS. Valtamme on nähty; Nöyremmät olkaamme nyt työmme jälkeen Kuin sitä ennen. SICINIUS. Kotiin kansa! Poiss' on Sen suurin vihollinen, sanokaa, Ja turvattu sen valta. BRUTUS. Kotiin kansa!
Poikani, sukuni seppo! Huuhdo virroista elämän Ainakelpoista, ikuista! Sitä tunnolla takele Suomen suurtalon tueksi, Vastapolvien varaksi. Sitä ei katehet kaada. Kohottaen kätensä. Kansa, suureksi sukeite! Sinä pilviä pitelet. Meidän juuret viel' on maassa. Maahan taivahan makua Etsivät elämän työmme. Ei kätemme ylty tuonne. Kaipaus, kaipaus, kaipaus!
Ja innon, jonka kätkit sydämeemme, sill' erämaasi viljaviksi teemme, näin vaivannäkös palkiten ja työs. Ja vaikka nääntyisimme alla säiden, kun hyvä vaan on olla meidän äiden, niin silloin hyv' on olla meidän myös. Ja mitä vaikk'ei työmme suuremp' oisi kuin kipunan, mi syntyy sammumaan, ja verrata vaikk' eloamme voisi meressä yksityiseen pisaraan?
Kun näin olimme tulleet toisemme tuntemaan, niin ei ole ollut vaikea elää, vaan olemme vielä ilolla ristiämme kantaneet, eikä se ole ollut vaikeata, kun olemme kokeneet myös samalla toinen toisemme kuormaa kantaa. Siinä sitten koimme tehdä työtämme minkä voimme, ja vuosi vuodelta Jumala siunasi työmme.