United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me virroilla Baabelin itkimme illoin, sun templiäs, Siion, muistellen, ja laskimme vaiti harppumme silloin me oksille kyynelpajujen. Kun murhein me istuimme, mielin ankein, jo vartiat ilkkuivat: »Laulakaa!» He soittaa, riemuita käski vankein: »Nyt Siionin lauluja kuulla saa!» Miten Jahven laulua laulanut oisin ja soittanut rienaksi vieraan maan?
DARNLEY. Minä en tarvitse mitään. TAYLOR. Pitääkö minun mennä? DARNLEY. Ei, laula minulle soita mutta hiljaa! TAYLOR. Oi, minä tiedän laulun, joka minusta on mieluisin. Kaikk' ilot, mitkä täällä saat, Ne murhein maksetaan. Jos monta saatkin, tiedä se, Ne velaks' ovat vaan. Koht' tulee suruhetkikin Ja sydän huokailee; Se maksaa hymyt korkoineen Ja toivo murenee.
Suruin tehtiin Suomen touko, murhein pellot perkattiin; murhe särkyi säveliksi, sävel syöpyi sydämiin, sävel synkkä, syksy-öinen, sentään lämmin, lempeä, niinkuin kesäpäivän lasku, hehkussansa hempeä. Suomen suru, Suomen soitto, Suomen riemu, Suomen työ! Siin' on mahdit maamme tämän, päällekkäin kuin päivä, yö.
Eläkää tai kuolkaa, herra, mut paikkaanne ette myö! Tähän jäätte, kuin hentoinen ruoko jää rajun alle sään; on teille outoa leikki tää, sen murhein nään. Kova lyödä se leikki, siis vastatkaa käsi sydämellä: jos tarvis saa, elon nuoren arvelematta pois voitteko lahjoittaa?»
KUNINGATAR. Kumpaakaan ei, tyttö; Sill' ilo, jota olen aivan vailla, Mua murheesta vain lisää muistuttaisi; Ja tuska, jota olen aivan täysi, Vain ilon vajavuutta murhein lisäis. Ei tarvis toistaa, mitä on jo mulla, Ja turha valittaa, mit' olen vailla. HOVINAINEN. Siis laulanko? KUNINGATAR. Se tee, jos sull' on syytä. Näkisin mieluummin, ett' itkisit.
Ja eikö Jumala kaikkivaltias nyt suruin ja murhein ole puhdistanut teitä kaikkia, puhdistanut teidät itsenne ja tasoittanut sen syvän juovan, joka kerran uhkasi haudata miehenne koko suvun keskinäiseen eripuraisuuteen? Toivon niin olevan! No, miksikä sitten vapisette? Miksi vielä vitkastelette kiittämästä Jumalaa?
Mut Pekka parka työpuvuss' on Ja puree kynttensä päitä. Ja Pekka ääntävi alla päin Ja katsoo murhein noita: "Oi, jollen ois toki järkevä näin, Täss' syntyis turmioita." "Lyö tuska rintaa ahdistain, Kuin palkeet särkis pajaa; Jos minne vain ma työhön sain, Se pois mun sieltä ajaa.
Murhein kuolinkellot soivat, hautavirsi humisee; laantuu laulut veikaroivat, vaiti poika kuuntelee. Hautaan viedään heidät tuonne, jotka laaksoss' ilakoi. Paimenpoika! Kellot nuo, ne myöskin sulle kerran soi.
Hän itkee, uppoo jo epäuskoon, mihin murhe liittyy sydämen linnun, varhain vaienneen; niin sanat soivat solinasta veen: »Ei viel' oo päivies mitta pantu, ei määrä elon; tuo tietää taivahan kultarantu: ei syytä pelon, sa pääsit pilviin, vaikk' et taivohon, viel' eessäs monen aamun rusko on. Sa riensit riemuin, myös mennös murhein!
Kevät sydämen on arka, siksi itkee Seidi parka, siitä, herra, kyynelet on nää! »Missä leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin hän, kentiesi murhein morsian; tänne kyynelkatse kääntyy, anoo armastaan, mi nääntyy, kauas jääden vangiks voittajan.»