United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuulkeepas, kapteeni, eikö teilloo viinoo? Eijoo viinoo. No entäs konjakkia? Konjakkia on... Paljonko sitä putel maksaa... Ei anneta putelittain, vaan ryyppy maksaa 25 penniä. Otetaanko myö? No antoo tänne!
"Niinpä niitä näkyy tulewan." "Mihinkä sitten wuonna wuotuisesti tuommoinen wiljan paljous on joutunut?" "Hywinä wuosina myön minä liiat, mutta huonoina en ensinkään." "Myökää pois, minä maksan hywän hinnan." "Enkä myö, waikka mitä maksaisitte. Meillä tarwitaan paljon eloa, eikä meillä wiitsitä huonon wuoden wiljaa syödä.
Vaan kussa puuttuu rakkaus Kaikki meiltä jääpi, Maailma ja rikkaus Karvahaksi käypi. Mitä myö nyt laulamme Huvitukseksemme? Laulakaamme iloksi Näitten ilojemme! Koska meillä suloinen Onpi Suomen kieli, Vielä onpi lempeämpi Nuorukaisen mieli. Jos vaan oisin taitava Niinkuin onpi mieli, Että oisi minullakin Laululinnun kieli.
Kaikki palkkalaiset kyyristyivät lähemmälle toisiansa. "Tiedättekös, perkeleet, vai?" "Ei myö, hyvä herra, tiedetä niin mitään", vastasi uljaasti rokon-arpinen vanha ukko, jolla oli tasaiseksi leikattu parta ja viikset, virasta eronnut sotamies. Perästäpäin, kotia mennessään, palkkalaiset haastelivat keskenään näin: "Kylläpäs on rohkea mies vaan tuo meidän Jeremeitsh!"
LEAR. Tee se. NARRI. Huomaa nyt, setä: Ole muut', älä muotoa vain, Ajatustas' äl' ilmoita ain', Tavaras pane tallentain, Ja kulje ratsastain, Koe, ennenkuin uskot lain: Varovasti noppaa lyö, Tytöt, viinat hiiteen myö, Kotonas ole aina yö, Se leivillen näet lyö Enemmän kuin kaikki työ. KENTIN KREIVI. Tyhjää lorua! NARRI. Niinkuin palkattoman juttuherran puhe; tyhjän siitä saankin.
"Sitä en tee," sanoi Laila ja lisäsi sitten huo'aten, "enkä myös tahdo enää katsella hänen kirjaansa!" "Mutta ehkä hän sen kuitenkin myö, jos oikein kauniisti sanot hänelle Andasjam." "Ei, minä en sano!" Samassa huudettiin Lindiä puodista ja hänen täytyi mennä, mutta mennessään kuiskasi hän jotakin sisarensa korvaan. "Paha veli sinulla on," sanoi Laila norjankielellä Inkerille kauppiaan mentyä.
Hän kohottaa ja kohottaa summaa, Matti ei ole niinä miehinäkään. En minä mustalaiselle myö! ärähtää hän vihdoin. Ka, raha se on mustalaisenkin raha. Saat sataviisikymmentä. Häpeisit vähän! Vaan viisisataa jos maksanet, niin tuossa on! Heh!
Mutta Klitsin nauru loppui heti tuhman näköiseen hätimiseen, kun Siikalahden Mikko sanoi: »Noo, kyllä se hokmannin kauppa kannattaa, kun sitä niin runsaasti myö kuin sinä myyt.»
Näin sanoen hän aukaisi rasian ja ojensi sen Annikalle. »Jos», sanoi hän, »niillä lienee jotakin arvoa, myö ne ja elätä itseäsi niiden hinnalla, kun vihollinen on tämän talon polttanut, niin ettei se enää voi olla sinulle suojana. Mutta pidä yksi sormus Allanin muistoksi, joka voimiansa, vaikka ei tahtoansa myöten, on koettanut hyvyyttäsi palkita.»
Nyt suuttui Sillfors, suuttui ja sieppasi kahta ensimmäistä akkaa käsityngästä kiinni, pani heidät seisomaan vastatusten, katsahti heihin hirmuisen tuimasti ja sanoi pahaa ennustavalla äänellä: "Seisokaa nyt siinä niinkuin naulatut, taikka minä..." "No kyll' myö seistään, kyll' seistään".