United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä annan teille anteeksi, sanoi hän, veljeni myrkyttämisen ja Buckingham'in murhan. Minä annan teille anteeksi Felton-raukan kuoleman. Minä annan teille anteeksi teidän murhayrityksenne minua itseäni vastaan. Kuolkaa rauhassa!
HAUSSI. Niin totta tekin kuolkaa taistellen Ja tuulta piesten, kuten isänne. Pereeni rauhaan jättäkää, sen muisto Teit' ikinä ei vaivatko. Kuin yö, Auringon peite, tulkoon välillemme Ijäti vieroittava sumupatsas! Toivotte Sallaa turhaan! Teistä ei Hän huoli! Taikka unhotti hän jo Välinne. SALMO. Valhetta! Ja häväistä Isäni muistoa te ette saa! Viel' elää poikansa se muistakaa!
Tuima on tuomari lemmen syys, synkkeni pois ilon itsekkyys, nainen nuori ja muhkee mun oli murheinen ihmisyys. Nyt hän on mennyt merten taa, hältä en viestiä, sanaa saa, elääkö ees, en tiedä: kyselen, mykkä on taivas, maa. Virrat, järvet, ah, jäähtykää! Tulkoon Tuonen ja tyynen sää, syksyn en kukkia siedä, koska en koskaan häntä nää. Kuolkaa, kuolkaa, ah, metsät, puut!
Eläkää tai kuolkaa, mutta voi teitä, jos väistytte!" "Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, niin teillenkin tää outoa leikkiä on, näen sen ja huolehdin. Se leikki se ei ole rattoisaa, siis, kas' sydämelle, ja vastatkaa: rohkeetteko, jos on tarvis, pois henkenne lahjoittaa?"
Eläkää tai kuolkaa, herra, mut paikkaanne ette myö! Tähän jäätte, kuin hentoinen ruoko jää rajun alle sään; on teille outoa leikki tää, sen murhein nään. Kova lyödä se leikki, siis vastatkaa käsi sydämellä: jos tarvis saa, elon nuoren arvelematta pois voitteko lahjoittaa?»
Ja minä, sanoi d'Artagnan, pyydän teiltä anteeksi, rouva, että petollisen, aatelismiehelle arvottoman menettelyn kautta herätin teissä vihan itseäni vastaan, ja sen sijaan annan minä teille anteeksi onnettoman ystävättäreni murhaamisen ja teidän julman kostonne; minä annan teille anteeksi ja itken teidän puolestanne. Kuolkaa rauhassa! I am lost, mutisi mylady englanninkielellä, I must die.
Minä annan teille anteeksi, sanoi hän, kaiken sen pahan, mitä olette minulle tehneet; minä annan teille anteeksi menetetyn tulevaisuuteni, loukatun kunniani, tahratun rakkauteni ja ikipäiviksi kadottamani onnellisuuden sekä sen epätoivon, johon olette minut syösseet. Kuolkaa rauhassa! Lord Winter lähestyi nyt vuorostaan.
»Kyllä», myönsi mr Calvin. »Mutta me emme tietäneet sitä silloin. Sen asiamiehet lähestyivät meitä nuija kädessä. 'Tulkaa mukaan ja lihokaa', kuului heidän kehoituksensa, 'tai pysykää ulkona ja kuolkaa nälkään. Useimmat meistä noudattivat kehoitusta. Ja todellakin ne, jotka eivät sitä tehneet, kuolivat nälkään. »Oo, se kannatti hyvin ensi-alussa.
Kauan pidätetyt tunteet vaativat monenkertaisella voimalla saataviansa, ja tulvasivat esiin valloilleen päässeen luonnonvoiman lailla. Vartija katseli häntä hämmästyneenä. Elkää toki vaan kuolko, kapteeni! sanoi hän. Itse kuolkaa! ärjäsi Löfving. Minä tahdon tietää mitä kuuluu! Kuinka käy? Ei käy ollenkaan. Kaikki on lopussa.