United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poika Alastorin Tros tuli, polviin tarttua tahtoi, ettei tappanut ois, vaan vangiks ottanut, henkiin heittänyt armahtain, sama kosk' oli näät ikä heillä houkkio, tietänyt ei, ett' armoton häll' oli rinta; sill' ei hellä se ollut mies, ei hempeämieli, vaan vihanvimmainen!
Se voipi sortaa maat, kansat, kaupungit, kylät, puut, voi naiset raiskata, miehet murtaa ja tuskan huudoilta tuketa suut, mut viel' ei syntynyt sitä miestä ja synny ei alla taivahan, ken ihmisaatteen voi vangiks piestä, sen mailman valloista suurimman.»
Poikani muut, kenen sai heist' askelnopsa Akhilleus vangiks, aina hän myi meren aavan taa; Samos, Imbros heill' olopaikkana lie tai sauhun saartama Lemnos; mutta kun sult' elon otti hän peitsellään terävällä, kumpua Patroklon, sun kaatamas, kyll' yhä kiertäin hän sua laahasi kai eip' elpynyt ystävä siitä.
ja sen laulussa soi meren kaiho, meren vihreän vaara ja hurma: merivihreät silmät jo nähnyt oon, ne on eloni elo ja surma. Hyvät, hellät silmät, myöhään, kovin myöhään haastatte mulle! Oli aikanne kerran, korpihin kun eksyin harhailulle. Läpi korpien nousta jo ehdin rajavuorelle maailman kahden: meren näin, elon tummat ulapat. En lammen vangiks, en lahden!
Mentyäs Tul' lentotieto Kastelholmasta, Se valloitettu on ja ystävämme Salomon Ille, vouti, vangiks tehty. Ja tuskin tointui viestintuoja, kun jo Merestä laivat nousi. Herttua onko Laivalla itse? Joukkoineen hän käynyt On maalle Helsingissä. Häntä vastaan Nyt viemään sotajoukkoamme riennän. Voi hyvin, jos ei tavata, ja puista Mun puolestani kättä Juhanin. Hyvästi, herra piispa, kiire kutsuu.
Kevät sydämen on arka, siksi itkee Seidi parka, siitä, herra, kyynelet on nää! »Missä leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin hän, kentiesi murhein morsian; tänne kyynelkatse kääntyy, anoo armastaan, mi nääntyy, kauas jääden vangiks voittajan.»
Sanon myös syyni tähän huonoon naapuruuteen. Ma että hänen juoniensa Kautta, kun häneen luotin, ensin vangiks jouduin ja sitten surman sain, lie turha virkkaa. Mut siitä, jot' et tietää voi, ma kerron: kuink' oli kuolemani julma. Sitten saat päättää, onko loukannut hän mua. Kuun päivän kierrot monet nähnyt olin jo aukost' ahtaasta tuon kolkon kopin, mi minusta sai 'nälkätornin' nimen
LARTIUS. Kyllä. CORIOLANUS. Jumalat ilkkua mua alkaa. Minun, Jok' äsken ruhtinaiset lahjat kielsin, Päämieheltän' on kerjätä nyt pakko. COMINIUS. Kaikk' ompi teidän. Sanokaa, mit' on se? CORIOLANUS. Coriolissa köyhän miehen luona Majailin kerran; kohtelun sain hyvän. Hän mulle huusi, vangiks kun hän tehtiin; Mut edessän' Aufidion silloin näin, Ja raivo säälin voitti.
Laulettiin Dahlstjernan tunnettua laulua herra Pietarista, joka tavoitteli pyytääkseen Narvan uljasta ja ihanaa impeä, ja Kaarle-kuninkaasta, joka piti hänestä huolta. "Nyt parku kuului etähältä metsist' itämaan: Voi meitä, tuli miesten tuhonpäivät! Ken käy nyt aurankurkeen, ken käyttää karhiaan? Ja herrammekin kaikki vangiks' jäivät! Sen kuulleet ootte kai, että Kaarle piti Narvasta huolen..."
Jos on rakkautta tää, niin totta ristiritar' rakastaa , niin totta rakastaa hän, kristitty, tytärtä juutalaisen. Hm! Ja miks ei? Ennakkoluuloistahan useista jo luopunut oon luvatussa maassa, siks ikitoivon maa myös minulle! Minusta mitä ritaristo tahtoo? Ma ristiritari oon kuollut sille siit' asti kun jäin vangiks Saladinin. Pää, min sain lahjaks Saladinilta, tää oisko entiseni?