United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jaakko Jaakonpoika pysähtyi silmäilemään kukkaspöydän yli ulos avonaisesta ikkunasta. Pari uljasta pihlajaa kasvoi juuri ikkunan alla ja huojuttelivat hiljaisen aamutuulen henkäilyn mukaan oksiaan, jotka leikkivät äsken puhjenneen lehtipukunsa kera. Miehen oli hyvä ja levollinen olla.

Rahat kasvoivat jok'ainoasta päivästä, mikä meni, ja jok'ainoasta dollarista, minkä hän pankkiin vei, ja samassa suhteessa Leivinkin toiveet enentyivät. Hän alkoi luottaa onneensa, kävi iloiseksi ja raitismieliseksi, jopa ylpeäksikin. Oli niin uljasta näin takoa oman tulevaisuutensa onnea. Siihen raukeni kaikki; meni kuin tuhka tuuleen.

Luo viedään hän Hornan valtiaan, tää tytärtänsä kiittää: »Jo tuonut mont' olet lasta maan, mi täällä nyt sukua siittää, mut tuonut sa konsana tämän et moista, niin uljasta, armasta, aurinkoista. Vähän meitä hän vielä kuin vierastaa: lie outoa hälle lika!

Tie kunniaan vain tiettynään, ol' aina altis kestämään hän vaivan, vaaran, liekin, jään, sen taisi taatto, sen! Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, en hattuaan, en töyhtöään, en päivetystä poskipään, ain', aina tumman varjon nään, min kulmakarvat loi.

MIKKO. Viipymättä tulee meidän lähteä nyt. TOPIAS. Paikalla, Mikko, paikalla. Kaksi uljasta poikaa, jotka eivät pelkää, vaikka kohtaisivat joukon nälkäisiä ryöväriä. ESKO. Minä en pelkää koskaan, isä. TOPIAS. Sen tiedän. Mutta tahdonpa teille muistuttaa jotain.

Mutta aikaa voittain havaittiin hänellä olevan muutakin syytä siellä viipymiseensä, sillä Ainan soreus, siveys ja kehittyneet sielun-lahjat alkoivat yhä tiheämmästi vetää tuota nuorta ja uljasta leskeä Kolkkilaan.

Missä urhot on utua, Hentoa ja häilyväistä, Siellä kokko, kyy nokassa, Keikahtavi kynsinensä, Rintahan ripeän naisen, Ettei mieheys menisi Maasta, vaikka miehistämme Min' olen sukua Louhen. IMMO. Louhen uljasta sukua. En sinua siltä säiky. Tääll' on suuret kihlajaiset, Tupen täyttäjäiset, täällä Pyhän kosken partahalla. Täällä vanhastansa vahvat Isketty on lemmenliitot Eri heimojen välillä.

Ei, Katri, minä tahdon ripittäjäkseni semmoisen, jota silmän on hyvä katsella; siksi suon sinulle sen kunnian. Katselepas nyt tuossa tuota meidän uljasta ritaria hänen otsastaan tippuu hiki, hänen huulensa vapisevat tuskasta; sillä meidän uljas ritari hih, hii, hii! anelee armoa entisiltä palvelijoiltansa, eikä ole hänen kielensä kyllin liukas, saadakseen heidät häntä kynsistään hellittämään.

Kuinkas moni muu sieltä omalla hevosellaan kotiin tulee! Pian oli hän muuttanut suitset oman mustansa päähän. Olisi mieluisasti toisenkin hevosen mukaansa vienyt; olisi ollut niin uljasta tulla sieltä kahdella hevosella, kun muut, epäilemättä kaikki, tulivat jalkapatikassa.

Frits ja Dorotea seisoivat taasen käsitysten, mutta heidän edessään hiekalla leikkii kaksi kultakutrista lasta, kaksi poikaa tuota oikeata kelpolajia niistä kasvaa kerran kaksi oikein uljasta miestä, ja Dorotea kumartuu pienemmän yli, nostaa hänet helmaansa seisomaan, silittää hänen tukkaansa, katselee hänen silmiinsä ja suutelee rakasta lasta.