United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala yksin tietää, mitä tuosta Antti Pietarista tulee, hän on laiha säippärä ja köyhä eikä ole hänellä vähintäkään halua työhön, hän poimii vaan kiviä ja kukkia ja lukee kirjoja missä vaan saa niitä kynsinsä ja sanoo minulle: mummo, kunpa sentään osaisi latinaa eikö mummo osaa latinaa vähääkään? kas hän on kuullut, että latina on niin hyvää." "Niin, se on papin työtä," muistutti Tarkki.
"No mitä paipattelemista hänellä oli, vai jo kahvit ovat vähenemään päin?" ... kysyi isäntä. "Voi veikkonen! ... ei se ollut kahvin asiakaan ... et tiedäkkään mitä paipattamista hänellä on ... kun viskaalit ovat ottaneet Mikkeliltä Pietarista tullessaan hevosen ja kuorman pois kaikkine kampsuineen". "No minkätähden?" "No, sanoppas nyt muuta!"
Mitään erinomaista ei minulla ole kertomista matkasta sinne, joka kaikin puolin kävi onnellisesti. Ainoastaan sen voin mainita että minä eräässä kestikievarissa Marinskin tuolla puolen tapasin Pietarista palaavan jaapanilaisen lähetystön, johon kuului viisi henkeä. Tämän seurassa matkustin sitten aina Atkinskiin, jossa meidän tiemme erosivat.
Niin, saatana oli pyytänyt "seuloa" Pietaria, ja Herra oli siihen myöntynyt; sillä Pietarista, tuosta kiivasluontoisesta opetuslapsesta, joka aina arvasi omat kykynsä liian suureksi, juuri tätä tietä oli tuleva suuri ihminen, se kalliomies, jonka tuli veljiänsä vahvistaa.
Sen oli määrä Pietarista käsin ratkaista kaikki talonpoikien ja ei-talonpoikien väliset riitaisuudet ja samalla valmistaa agraariehdotus tulevalle perustuslakia-säätävälle kokoukselle. Sillä väliaikainen hallitus lykkäsi tärkeimmän kysymyksen, maakysymyksen, ratkaisun määräämättömään aikaan.
Pohjanmaalta oli Turun lääniin tullut rakuunoita. Venäläiset olivat kadottaneet linja-laivan, joka oli matkalla Pietarista Rääveliin. Sen piti kääntää ja samalla laukaista kanuunansa, mutta lensikin ilmaan 500 miehen kanssa. Talven kuluessa olivat venäläiset rakentaneet enemmän kuin sata kappaletta suurempia ja pienempiä aluksia.
Helena kovin peljästyi, ja nyt päätettiin toimittaa Erik pois Pietarista, sen kiusauksista ja iloista. Sattuikin niin hyvin, että Suomen kenraalikuvernööri juuri silloin tahtoi vaihtaa ajutanttia, ja Erik Horn tarvitsi ainoastaan toivoa sitä paikkaa pojalleen, niin sai olla varma sen saannista.
Ensi ajat oli Helena ahkerassa kotinsa järjestämispuuhassa. Joka viikko tuli huonekalukuormia Pietarista. Samoin oli tullut myöskin hänen entinen, rakas Erard-flyygelinsä ja hänen äitinsä kuva. Hänen suurin ilonsa oli järjestellä kaikkia näitä eri esineitä taiteellisesti ja käytöllisesti. Siihen työhönsä oli hän niin kiintynyt, että hän aluksi ei ollenkaan huomannut, kuinka aika kului.
Paljon hän jo ehti kertomaan Pietarista ja ties mitä hän vielä olisi kertonut, kun olisi ollut aikaa, vaan emäntä tuli käskemään vieraita toiseen tupaan. Sinne sitä sitte mentiinkin ja siellä emäntä syötti ja juotti vieraita parhaansa mukaan.
Pahinta suuttumusta, aina syvimpiin kerroksiin asti, herätti kuitenkin se, että hän erotti palvelijat, joista moni oli palvellut entiselläkin kuvernöörillä, ja hankki uutta väkeä Pietarista. Nyt meikäläiset eivät enää kelpaa edes passaamaankaan sitä ylpeätä ihmistä! Ja suuttumus oli aivan yleinen. Helenalle kävi, kuten tavallisesti käy.