United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teukros taas, kun Hippolokhon vesa, valtava Glaukos, karkasi muuria päin, käsivartta jo varjehetonta vammasi nuolellaan, hält' ottaen taisteloinnon. Varkain hyppäsi pois uros muurilt', että akhaijit haavaa ei näkis, ei sais ilkkua siit' ilosuulla.
Ei kukaan syyllinen saa, mikäli minulla on valta, ilkkua sitä, että hän on päässyt rankaisematta. EGMONT. Uskotko sinä, että sinä yllätät heidät kaikki? Eikö joka päivä kuulla, että pelko ajelee heitä sinne tänne, jopa maastakin pois? Rikas korjaa pakenemalla tavaransa, itsensä, lapsensa ja ystävänsä; köyhä tarjoo naapurin eduksi hyödyllisen käsiparinsa.
Ja Platow, kunnian tähti kaulassanne Jos enemmin se paljastua saisi. Liianko paljo muista eroisitte? Tavattomuutta voi! Jos pölkyistä Tekisi soturia, totta ne Paremmat aina olisivat noita, Jotk' eivät konsanaan voi totella. Te nauratte? Ei sovi ilkkua. Te Kulnew, riemusilmä, mikä on Ilonne syy? Se ehkä, että äsken Kasakoillanne rahvaan karkoititte Paraadista? Oi maa, oi Venäjä!
Niin, kellä olisi sydäntä ilkkua tuolle, rahvaan käsityskannan mukaan, vanhalle poikamiehelle ja näille "vanhoille piioille", joiden tyyneen mieleen se ajatus, että aika oman kodin perustamiseen oli tullut, ei täydellä todella ollut pälkähtänytkään. Vanhukset, jotka jo alkavat huomata sydämensä tykytyksen hiljenevän, muuttavat kaiketi piankin viimeiseen maalliseen kotoonsa kirkkomäellä.
LARTIUS. Kyllä. CORIOLANUS. Jumalat ilkkua mua alkaa. Minun, Jok' äsken ruhtinaiset lahjat kielsin, Päämieheltän' on kerjätä nyt pakko. COMINIUS. Kaikk' ompi teidän. Sanokaa, mit' on se? CORIOLANUS. Coriolissa köyhän miehen luona Majailin kerran; kohtelun sain hyvän. Hän mulle huusi, vangiks kun hän tehtiin; Mut edessän' Aufidion silloin näin, Ja raivo säälin voitti.
"Mutta ihmisetkin voivat kadehtia ja kateus saa heidät paholaisiksi. "Muutkaan eivät saa nauttia, kun minä en enää jaksa nauttia. "Muutkaan eivät saa nauraa, kun minä yöt valvon tuskissani. "Tuo terveyttä uhkuva naikkonen ei saa ilkkua uskottoman miehen kanssa, joka oli Teodoran oma ja sittenkin voi ajatella toista naista, hyvettä ja taivasta.
Hän ei suuttunut, eikä pannut sitä pahaksi hän huumaantui. Joku tottunut ja kokenut suuren maailman mies olisi tuossa situatioonissa voinut pysyä kylmänä, nähnyt tarkoituksen ja nauranut sille takana päin. Antti oli liian yksinkertainen, liian rehellinen, hän ruhjahti suin päin paulaan. Mahtoi Agnes ilkkua hänelle sydämmessään. Eikä hän muuta ansainnutkaan. Olisi Antti ollut varuillaan.
Dunois nauraa hohotteli voimatta hillitä itseään, mutta kuningas, joka osasi salaa ilkkua pilanteoillensa purskahtamatta ilminauruun, nuhteli laupiaasti ministeriänsä liian suuresta metsästyksen hartaudesta, joka muka ei sallinut hänen uhrata edes muutamia hetkiä vakavien asioiden miettimiseen. »En tahdo kauemmin estää teitä täyttä vauhtia ajamasta», virkkoi Ludvig viimein pelästyneelle kardinaalille, ja hellitti samassa hevosensa suitset.
»Ja siihen nähden», jatkoi isäntä, »Siikalahden Mikko ei saa ikänä saada aihetta ilkkua ja pistellä minulle siitä, että minä olen köyhinä vuosina pelastunut häviöstä sillä, että poikani on naimisissa Märkäsen tyttären kanssa ja ett'ei Antti säälin ja lankouden vuoksi viitsi minua hätyyttää. Minä tahdon olla vapaa sellaisesta säälimisestä.» »Ajattelehan nyt vähän...» »Mitä?
"Sinä, sinä ajattelet vaan Leinoa", keskeytti Eeli häntä. "No Selma, kuka sinun ajatuksiasi paraiten sitoo?" "Sulhanen, tietysti", vakuutti Emma. "Enkö minä tietänyt, että teidän piti tuleman pahoiksi", puhkesi Selma sanomaan. "Ikäänkuin en minä olisi kylliksi onneton jo muutenkin, vaan teidän pitää vielä lisäksi ilkkua. Oi, nyt on hirveän ikävätä elää, olla kihloissa ja että..."