United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä ... kyllä... Tule nyt, uunissa on valkea ... nyt saamme viettää ihanan hetken ... ajattelehan, hämyhetki omassa kodissa oman rakkaan miehensä kanssa!" Hän hypähteli ilosta ja kiiruhti saliin; Eugen seurasi häntä hymyillen ja ihastuneena.
Näet jonkun pyynnöstä harmaja mies päälle-päätteeksi otti taskustaan; kolme ratsuhevosta, oikein todesta, isoa hevosta satuloineen suitsineen! ajattelehan tuota kolme satuloittua hevosta samasta taskusta, mistä hän jo oli ottanut lompakon, tähystimen, kymmenen kyynärää pitkän ja viisi kyynärää leveän peitteen, sekä teltan riukuineen rautoineen!
Jeanne sanoi silloin: Ajattelehan toki, että olen aivan yksin, että poikanikin on minut hylännyt. Siitä Rosalie suuttui ja tiuskasi: Mokomaki juttu! Entäs sitt' ne lapset, jotk' ovat sotapalveluksess'? Entäs ne, jotk' Ameriikkaha menee? Ameriikka oli hänestä jokin epämääräinen maa, jonne ihmiset menevät rikkautta ansaitsemaan palaamatta sieltä koskaan takaisin.
Minä monta kertaa olen melkeen peloissani sinun tähtesi, Rita. Minä itsekin usein pelkään itseäni. Ja sen vuoksi juuri sinun ei pidä herättää pahaa minussa. Vaan Jumalan tähden, teenkö minä sitä! Sinä teet, kun sinä pirstot paloiksi pyhimmän välissämme. Vaan ajattelehan toki, Rita. Onhan se oma lapsesi, meidän ainoa lapsi, josta tässä on puhe. Vaan sinun pitää olla minun yksistään! Kokonaan minun!
KANTTORI. Mutta ajattelehan ettei meillä olisi nyt tätä koulua eikä sinulla virkaa; ajattelehan että olen saanut viisisataa markkaa suomalaisille kouluille HANNA. Suomalaisille kouluille! Voi meitä! Ja sen vuoksi olet sinä valmis valuttamaan kuollettavaa myrkkyä tuhansiin kansalaisiin! KANTTORI. Sinä et tahdo kuulla selityksiäni. HANNA. En mene! Sanoinhan että sinua halveksin.
"Jos hän todellakin näyttää olevansa kiittämätöin tytär", virkkoi Harlow käheällä äänellä, "niin helpompi olisi minun tappaa hänet omalla kädelläni." "Herranen aika mitä sinä puhut! Ajattelehan toki!" huudahti äitini. "Mitäs puheita nuo tuollaiset ovat! Katsos siinäpä se nyt on. Olisit totellut minua tuonoin, kun kävit neuvoani kysymässä.
"Ajattelehan, että saimme kuulla hänen huutonsa oi, hyvä Jumala, niitä huutoja! ja kumminkaan emme voineet häntä auttaa! Missä mahtaa olla tuo koirahirviö, joka hänet tappoi? Ehkä se vielä hiiviskelee täällä kallioitten välissä. Ja missä on Stapleton? Hän saa vastata tästä teosta." "Niin saakin, siitä aion minä pitää huolen.
Mai pudisti päätään ja toisti: "Niin, mutta minulla on kuitenkin ikävä... Minä tahdon pitää sekä isäni että äitini luonani ... tahdon aina pitää heidät luonani." "Mutta ajattelehan, jos kadottaisit toisen heistä!" huudahti Eugen, ajattelematta ollenkaan, mitä sanoi, ja katui heti sanojaan. Mai katsoi häneen kummastellen ja hänen silmänsä kostuivat kyynelistä.
En minä muille ... ja ajattelehan oikein, niin, niin suostut sinä minun tuumiini ... tuota, kirjat annan sellaiset, että puolet talosta on sinun, jos minä ennen kuolen. Jos nyt isäntä menisi pois, sanoi taas Hintti. Ja kun ette osaa niitä kenkiä muuanne panna, niin heittäkää tuohon aitan orrelle.
Sittepä minä tulen sinun luoksesi sinä rakas sisarkulta. Minun täytyy sinun luo. Kotia sinun luo puhdistuakseni ja jalostuakseni yhdyselämästäni Alfred, sinä rikot Ritaa vastaan! Minä olen rikkonut häntä vastaan. Vaan en riko tässä. Ajattelehan vain, Asta! Minun ja sinun yhdyselämä. Eikö se ollut alusta loppuun kuin suuri juhlapäivä? Niin oli, Alfred. Vaan sitä ei voi enään elää uudelleen.