United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pietari sulki silmänsä ja rukoili kiihkeästi. Kesäinen aamurusko oli taasen alkanut punailla taivasta. Vinitiuksen silmät riippuivat apostolin huulilla, hän odotti häneltä elämän tai kuolemantuomiotaan. Oli aivan hiljaista. Ainoastaan peltopyyt piipattivat viinitarhassa ja kaukaa Via Salarian luota kuului myllynkivien kumea jyrinä. "Vinitius," kysyi apostoli vihdoin, "uskotko sinä?"

Emma minä tiedän, minä olen Eliakselle sanonut, mitä minä tiedän, vaan hän ei usko minua. Sinä olet sanonut... Elias ei usko!... Emma, sanoi Aato vakaisesti, uskotko yhden Jumalan päälle. Emma ei vastanut. Uskotko että yksi kaikkivaltias löytyy, jonka edessä ihmisten pimeämmätkin ajatukset ovat selvät ja tiedyt, uskotko Emma? En usko vastasi Emma hiljaa. Mutta Jumala löytyy.

Kyllä kylällä nähdään, vaikk'ei kotona hajuakaan tunnu, sanotaan. Silloin minä taas arvelin, että ... ummessahan se on sittenkin. ROOPE. Niinkö Lepsi kertoi? KALLE. Niin se sitä jutteli. Tuntui olevan pohteissaan äijäressu, kun on toimittanut Hilmaa Isoon-Röyhiöön. Vaikka eihän se Hilma sinne Kuules Kalle, Uskotko sinä, että Hilma todellakin huolisi rustmestarista? Enpä tiedä.

Benedikt, sanoi Wappu hiljaa, ikäänkuin he olisivat voineet sitä kuulla uskotko sinä että "vuoren onnellisia neitoja" on olemassa? Benedikt katsoi miettien maahan ja kohotti olkapäitään. Niin, mitä pitää minun sanoman! En minä ole nähnyt ketään heistä vaan ihmisiä on, jotka voisivat panna elämänsä pantiksi siitä.

Hänessä ilmaantui jotakin outoa, jota Leena ei ollut huomaavinaan, mutta kun Löfving näkyi odottavan että hän puhuisi, kysyi hän epäillen: Uskotko, että tuo venäläinen herra on Sakarin poika. En usko mitään, mutta voihan se olla mahdollista. Leena vaikeni.

Kantamaan Katri kotia. ANNI ja HUOTARI tulevat perältä. PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin kihlajaisiin Pietolaan huomenna. ANNI. Uskotko nyt? PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla. HUOTARI.

Hänen silmäluomensa olivat jo painuneet kiini, mutta nyt kerrassaan heräsi hänessä uusi virkistävä ajatus. Hän kuiskasi hiljaa silmät puolittain auki: "Sinäkö Minette sinä poloinen ylen-annettu tuot mulle poikamme siunattavaksi? Uskotko sitten siunaukseni voimaa? Silloin et lue mua kadotettujen joukkoon, sinä uskot että Jumala voi antaa mulle anteeksi!" "Niin, niin!

Sitä, että uskotko sinä? Mitäs minä en uskoisi? koetin yhä vältellä. Että onko Jumala ja Vapahtaja, joka on sinut lunastanut ja jota ilman ei voi tulla autuaaksi? Mitä minä sanoisin hänelle? Miten voisin selittää mielipiteeni ja uskonnollisen kantani, vakaumustani kieltämättä! Hänen silmänsä tuijottivat minuun syvistä kuopistaan, laihtuneiden kasvojen sisästä.

"Uskotko", kysyin minä, "että voimme koskaan toivoa oikeata tunnon-mukaista arvostelua, joka voisi olla todellisena johdatuksena yleisölle ja neuvona kirjailijoille". "Tähän kysymykseen on vaikea vastata", sanoi Bolton, "ja me vaadimme liian paljon ihmisluonteelta, jos aina vaadimme puoluetointa ja todellista lausuntoa.

Tämä ei arvellut häntä muuten saavansa kun kuului "alempaan säätyyn", vaan meni erään noidan luo joka opasti hänet pirun luokse. Palvelija tapasi pirun valtaistuimella ministeristönsä ympäröimänä. "Uskotko minuun?" kysyi piru. "Uskon", vastasi palvelija.