United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos kissakin liian lihavaksi tulee, niin ei se enää viitsi hiiriä ajaa. Alholan vaari oli ääneti kuunnellen vetänyt sauhuja ja syljeskellyt sekä tuontuostakin maistellut lasiansa. Pastorin puheeseen ei hän koskaan puuttunut, vaan kyllä kanttorin, kun sai vähän väkevää. Oli näet riidan kaunaa hänen ja kanttorin välillä.
Hänen laulunsa on niin voimakas, hänen loitsunsa niin mahtava, että tupa väestä puhdistuu, ainoastaan märkähattu karjanpaimen jää, sillä häneen Lemminkäinen ei viitsi koskea. Ja tämän voimannäytteen perästä laulaja pyytää Pohjan akkaa tuomaan hänelle tyttärensä. Mikä on nyt tämä kolmas talo? Se on ihmistajunnan salattu puoli, milloin ali-, milloin ylitajunnaksi kutsuttu.
KALLE. Vielä riukujakin tällaisella laudalla! ROOPE. Etkö sinä, Hilma, tahdo hypätä minun kanssani? HILMA. Minä katselen mieluummin. MIINA. Ai, ai! Lopeta jo! Minä kohta putoan. Vähän sinä uskalsitkin. MIINA. Niin kai, kun ilmankin peloitti. Mutta hauskaa se on sittenkin. Yritäpäs Hilma, sinäkin! ROOPE. Tule nyt Hilma! Minä lyön hiljaa vaan. HILMA. En minä viitsi. MIINA. Ei Hilma taida uskaltaa.
Ei en minä viitsi, sanoi hän. En, kun et sinäkään tule. Tiedäthän, että minä olen aikaisemmin pyydetty muuanne, huomautti Johannes. Tiedän. Mutta minun ei tee mieli sittenkään. Mitä aiot siis siinä tapauksessa tehdä? Istua hotellissa, hymyili Liisa hiljaisesti. Siksi kuin menen makaamaan. Ja viettää ikävän illan? kysyi Johannes tyytymättömänä.
Onhan tuota vettä, millä huuhtoa ne pestyäkin puhtaammiksi. Käy vain ja hae pois mätänemästä», sanoi Vimpari sillä äänellä, että se oli tehtävä. »Käypi heidät sitten illan hämyssä, en suinkaan minä päiväsydännä viitsi mennä ihmisten tunkioita ruuskaamaan», selitti vaimo.
Hän sanoi Jussille merkitsevästi: »Ethän sinä Hyväriseen viitsi ajattaa kuormaasi?» Jussi raapi hetken aikaa korvallistaan ja sanoi sitten: »En... Mutta puhu sinä nyt siitä ... niinkuin sinä tiedät ... siitä 'tamman asiasta', ja sotke se koko roska!» Antti lähti nousemaan taloon, mutta kujasten suussa alkoi loppua rohkeus. Hän pelkäsi, että Hyvärisessä syyttävät häntä koko jutusta.
Lammessa uisi vesilintuja, oravalla olisi pesänsä siinä kuusessa ja pienillä linnuilla pesänsä koivuissa. Arki-iltoina kun olisimme työn heittäneet, niin menisimme lammelle soutelemaan.» »Mitä työtä me tekisimme?» »Sinä hakkaisit kiveä...» »Minä olisin siis kiviporari, niinkö?» kysyi Jori nauraen. »Niin sinä naurat!» »No niin. Entäs sitten?» »En minä viitsi, kun sinä naurat!» »En minä enää naura.
Mä ainakin sen luen saalihiksi, Etten oo tullut keisariks', en kansleriksi. Vaan päällikön jos mekin ottaa saamme, Niin paavi meille valitkaamme. Ma toivon, kaikki täällä tietää, Mitk' ansiot häll' olla sietää. "Ylös lentele, leivo, ja terveiset Vie armaimmalleni tuhannet!" SlEBEL. Ei yhtään tervehdyst'! en viitsi tuota kuulla. FROSCH. Tuhannet terveiset sydämellä ja suulla!
Niistä oli aina ehtymätön puheenaihe, entisistä hyvistä ja nykyisistä huonoista mutta varsinkin silloin, kun oli joku vieras, niinkuin nyt säätä pitävä moottoriherra, joka viitsi kuunnella ja jolle siis oli hauska soittaa suutaan.
Katsos vaan, kaikki seisahtuvat häntä katselemaan, mutta sinua ei kukaan viitsi katsella". "No, isä", vastasi Frits, "enhän minä sille voi mitään, se tulee Kallen uudesta takista". "Ei Frits", sanoi tähän Witt, "ei se tule vaan siitä; vähät takista, mutta katsos Kallen sääriä, kuinka reippaasti hän muuttaa koipiaan. Ja katsos hänen koko vartaloaan.