United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka puolelta ympäröitsivät sitä liekit. Valittavalla naukumisellaan pyysi eläinraukka apua. Pienet pojat olivat kuolla naurusta katsellessaan sen toivottomuutta. Mitä te, perkeleet, nauratte, sanoi seppä vihaisesti; ettekö pelkää Jumalaa; Jumalan luoma on kuolemaisillaan ja te siitä iloitsette ja asetettuaan tikapuut palavan katon räystästä vasten kiipesi hän ylös pelastamaan kissaa.
Tuon jutun hän kertoi Ellin puoleen kääntyneenä ja sai hänetkin nauramaan mukanaan: Niin, niin, huokasi hän sitten, kyllä te sille nyt nauratte, mutta ei se silloin ollut leikin asia, se oli minun ensimmäinen suuri suruni maailmassa. Ja onko niitä sitten ollut useampiakin? uskalsi Elli kysyä, punastuen omaa rohkeuttaan. Niin, suuria surujako! naurahti Olavi vastaukseksi.
Hän on Gascognesta niin kuin minäkin, ja minua pelottaa, että hän antaa heille vettä myllyyn, niin kuin sanotaan, heidän väittäessään, että maamieheni ovat liian puheliaita ja riidanhaluisia. Te nauratte, hyvä herra?" "En, te erehdytte." "Minä luulin, että teitä huvitti joku, jota minä sanoin.
RAFAEL. Minä annoin sen teille ja te katsahditte minuun semmoisella silmäyksellä, jota en ikinä unhota. Sydämmeni oli teidän. Sydän ja gurkku. RAFAEL. Oi te pilkkaatte minua, te saatatte minun onnettomaksi? DOLORES. Enhän minä pilkkaa, mutta kertomuksenne naurattaa minua väkisinkin. RAFAEL. Niinpä tuskaanikin nauratte.
Edwardsin oli mahdoton olla nauramatta heidän herkälle kuvitusvoimallensa, joka saatti heidät kuulemaan semmoista, mikä ei ollut mahdollista. "Naurakaa mitä nauratte," sanoi Nahkasukka, "koirat ovat irrallaan ja ajavat metsäkaurista, siitä olen aivan varma. Antaisinpa majavannahan, jos ei niin olisi. Metsänriista on laihaa tänä aikana, ja nuo tuhmat elukat juoksevat suotta lihan pois ruumiistaan.
Hoi! herra, huusi hän, te herra, joka piiloudutte sinne ikkunaluukun suojaan! niin, te, sanokaapa minulle pikkuisen, mille te nauratte, niin nauretaan yhdessä.
KUNNARI. Eikä ole kuulevinaan, vaikka hänestä puhutaan. Jaara! JAARA. Mitä te minusta? Antakaa mun olla rauhassa. KUNNARI. Ota ryyppy! JAARA. En huoli. KUNNARI. Mikä sinua vaivaa mies? Sano meillekin. Puhu suusi puhtaaksi. JAARA. Te vaan nauratte ja pilkkaatte, jos puhun. KUNNARI. Paljon mahdollista, mutta elä siitä välitä. Puhu sentään. Noo, joutuun, joutuun!
Voi, älkää naurako, sanoi hän kiihkeästi, muuten minä tänään sanon teille saman, minkä te sanoitte minulle eilen: "Miksi te nauratte?" ja lisäsi, oltuansa hetken vaiti: muistatteko, te puhuitte eilen siivistä? ... minulle on kasvanut siivet mutta ei ole minne lentäisin. Mitä sanottekaan, virkoin minä: onhan teille kaikki tiet avoinna. Asja katsoi suoraan ja terävästi silmiini.
Hetken kuluttua hän nosti silmänsä ja oli jälleen entisellään. Te ette oudoksuisi minun sanojani, jatkoi vanha rouva murheellisesti, jos voisitte käsittää, kuinka hellästi äiti rakastaa poikaansa. Mutta te, pojat, ette voi sitä käsittää; te nauratte vaan. Ja minun poikani nauroi hänkin. Ah, hän oli niin soma, tuo minun poikani, oikea gentleman tavoiltaan ja ryhdiltään!
Ei tämän näköinen poika pelkäämään rupea, eikä jänistämään, älä luulekaan!» Miehet nauroivat. »Mitä nauratte?» kysyi Esa, keksi tanassa. »Mihinkä sinä jätit sen mun hevoseni?» kysyi Hautalan Janne. »Sellaisista en minä ole tottunut tiliä tekemään.» »Ohoh! Entä jos opetettaisiin.» »Sinäkö?» »Minäkin, jos siksi tulisi», hymyili Janne. »Ei tämän taivaan kannen alla!» huusi Esa ja hypähti lattialla.