United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
IINA. Minäkö? Sehän on runollisuutta. Kirjoissa, teatterissa sitä kuulla saa. Kosijoiltani sitä olen kyllikseni kuullut. Mutta mitä arvoa on tuollaisilla sanoilla. Tuuli ne mukanaan viepi heti. Ei Selmani, ei kauniilla sanoilla nykyaikana ole mitään merkitystä. SELMA. Mihinkä sitä sitten luottaa saa jollei sanoihin? IINA. Töihin, töihin! SELMA. Töihin? IINA. Minä tahdon sinun parastasi.
Oli väitetty että seminaarin oppilaita vangittiin liian paljon, ettei heille suotu vapautta. Selma oli itsekin oppilaana usein puhunut siihen tapaan. Mitä turhia! Heiltäkö olisi puuttunut vapautta. Väliaikoina he saivat tehdä mitä ikinä halusivat, ei yksikään silmä heitä vartioinnut. Saivat tulla, mennä, kysymättä keneltäkään.
Yksin se nyt ei käy. Tuon naaman kun kyltiksi saan. Mutta ensin on Rahikka tieltä pois saatava. V:s KOHTAUS. Mitäs pahaa siinä olisi. Ja ehkä Rahikka sattuu vastaan tulemaan. IINA. Tiedätkö, mitä minä tahtoisin sinulta kysyä? SELMA. Mitä? IINA. Oletko sinä ihan varma, että hän rakastaa sinua. SELMA. Ei minulla ole ainakaan mitään syytä sitä epäilemään. IINA. Oletko häntä jo koetukseen pannut?
Ei kukaan tyydy olemaan varjossa, hiljaisessa nöyryydessä kasvattamaan lapsiaan ja olemaan miehensä apuna, elämän toverina. Oi! lehtori Hellman ! Selma katsoi häneen hempeästi. Tuo soimaus oli väärä, hän tunsi sen. Lehtori Hellmanin toverina, puolisona hän ainakaan ei voinut suurempaa onnea maailmassa ajatella. Mutta hän keskeytti äkkiä, ei hänen sopinut sanoa, mitä ajatteli.
"Saat, minä kutsun sekä sinun että sulhosi", vastasi Luoto leikillisesti hymyillen. "Siinä oli jo liikaakin", arveli Selma; "mutta laulajien tähden pääsköön Antti mukaan." "Selma, mitäpä tässä kuulen", sanoi Väinö; "ethän näy ollenkaan mielelläsi ottavan rakasta Antti Varhea mukaasi, vaikka hän on saanut nimikirkkoherran arvon ja on määrätty vakinaiseksi kappalaiseksi.
Häntä Selma tervehtikin niin häthätää, kuin suinkin. Hän oli jo pyydetty kaikkiin tanssiin eikä hänellä ollut muuta kuin yksi ainoa "franseesi" annettavaa kihlatullensa. Kun hän nuhteli häntä siitä äkästyi Selma, ja selitti, ett'ei hän tietänyt hänen tulevankan sittenkuin hän kerran oli luvannut jäädä pois j.n.e. Kävelypoloneesi oli loppunut ja nyt soitettiin valssia.
Mutta sitä ei saa päästää lähellekään, kaukaa se pitää jo torjua. Niin kaukaa se oli torjuttava! Nuo ajatukset, ne olivat hänen lähettämiään, pahan hengen lähettämiä. Hän oli antanut niille sijaa, oli ottanut ne vastaan! Mutta nyt olivat hänen silmänsä auenneet, tästä lähtien hän tietäisi välttää niitä. Kun Aarnold huomispäivän aamuna tuli seminaarista istui Selma kirjoittamassa novelliaan.
Se ilta oli hauskimpia, mitä hänellä moneen aikaan oli ollut. Aarnold oli hänelle hyvä. Melkein yhtä lämmin ja rakastunut kuin ennen kihloissa ollessaan. Ja hän kun oli alkanut jo epäillä hänen tunteitaan! Mitä jos Aarnold olisi aavistanut kaikkia hänen pahoja ajatuksiaan! Voisiko hän antaa niitä anteeksi? Ei Selma uskaltanut sitä koettaakaan.
Olisiko meille, vähäisille pikku-kaupungin tytöille, mitään iloa siitä, jos keisari tulisi tänne. Ei ensinkään, maistraati ja virkamiehet saisivat puhua ja syödä majesteetin kanssa, ja me tyttöraukat saisimme osallemme vaan katselemisen huvin." "No, eikö se olisi hauskaa?" kysäsi Emma. "Tralalala", lauloi Selma. "Minun mielestäni se ilo olisi jotenkin kuivamoinen.
Emma näytti, kuin olisi hän tahtonut silminkin kuunnella, ja Eelikin nosti silmänsä työstänsä. "Tänä aamuna saapui tänne Helsingistä laivalla..." Taasen keskeytti Selma puheensa. "Näyttelijä-seura", täytti Emma. "Ah, kuinka hupaista, kuinka hauskaa!" "Hän sanoi näyttelijäseura", huudahti Selma ja nosti käsiänsä ilmaan päin.