United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä hän Helsinkiin halusi päästä, sehän selvää, ja kyllä hän paljon piti valkoisista lakista; mutta ei hän niitä puodissa tahtonut katsella, vaan hän tahtoi nähdä niiden kaunistavan kauniiden ja sievien nuorukaisien päitä. Sisarien keskustellessa tätä, ja kummankin tehdessä tehtäväänsä, meni Selma Luoto enon luo ja pani käsivartensa hänen kaulallensa, sanoen;
Eläintarha, Korkeasaari, Luoto ja Fölisö olivat vielä silloin maita, joita ei oltu »löydetty». Sitävastoin kerrotaan, että Melalahdella ja Granin majatalossa olleissa ravintoloissa olisi pidetty kylläkin jonkunlaisia arveluttavampia »istunnoita». MINK
Jos tulemme niille kallioille, joilla hanhet ovat, niin teemme niille seuraa, kunnes aurinko on hajoittanut huurun." Kun olin soutanut hyvän aikaa, kuulimme selvään hanhien kaikatuksen. "Luulenpa tulleemme Teufelkarille", virkki Pekka, "sillä jos se olisi joku muu luoto likellä maata, niin varmaankin kuuluisi useampia lintulajia."
"Saat, minä kutsun sekä sinun että sulhosi", vastasi Luoto leikillisesti hymyillen. "Siinä oli jo liikaakin", arveli Selma; "mutta laulajien tähden pääsköön Antti mukaan." "Selma, mitäpä tässä kuulen", sanoi Väinö; "ethän näy ollenkaan mielelläsi ottavan rakasta Antti Varhea mukaasi, vaikka hän on saanut nimikirkkoherran arvon ja on määrätty vakinaiseksi kappalaiseksi.
"Ei haittaa, olkaa hyvä ja istukaa", vastasi Luoto ja katsoa tähysti nuorukaista. "Piru vieköön", ajatteli hän, "eikö tuokin ole ihan kosimistuumaisen näköinen." Ja niin olikin. Onni Leino rakasti, häntä rakastettiin, hän tuli pyytämään rakastettunsa herralta isältä lupaa rakastamaan, s.o. hän pyysi Emman kättä. Hänenkin piti lopettaman syksyllä tutkintonsa ja silloin astua virkatielle.
Jälkimmäinen ei ollut virkannut sanaakaan, ja Luoto ukko näytti astuvan odottaen, että nepaan piti jotakin sanoman. Kun ei siitä kuitenkaan tullut mitään, virkkoi Luoto: "No, Väinö poikaseni, minusta sinun puhuttavasi on varsin umpi äänetöntä laatua. Vielä en ole kuullut ainoatakaan sanaa." "Se tulee siitä, että minun on vähän vaikea sovittaa ajatuksiani sanoille", vastasi Väinö nauraen.
Ilmat hiljentyivät, ilman joukot Lepoon pyrki, joka elävä näytti Tahtovan nyt katsella, ei laulaa; Ja tuo vanhus vaiti seuras silmin Valon tietä harrasna. Mik' äsken Siinsi himmeenä, se kirkastui jo. Niemet perätysten usvast' uivat, Luoto luotoon liittyi; sorja mailma Hiljaa varttui varjoin tyhjyydestä, Rajat sai ja värit, loiston.
"Hm, hm; hyvä, varsin hyvä", sanoi Luoto ja näytti erinomaisen tyytyväiseltä, vaikk'ei hän tahtonut näyttää että niin oli laita. "No, nyt on luonnollista, että sinä ja muutama kumppanisi asutte minun luonani, niin kauvan kuin olette täällä. Eeli", jatkoi hän, "pidä huoli, että kaksi perähuonetta heti laitetaan kuntoon, niin että vieraani saattavat muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista.
Onko rakkaus jo saattanut sammua?" "Sanonpa sinulle, Väinö, että tämä on aine, johon..." "... ei Selma tahdo koskettavan", keskeytti Luoto, "ja sentähden älkäämme enempää siitä puhuko. Sinä ja Varhe tulette tänne päivälliselle. Hän syömään ylioppilaitten kanssa, ja sinä pitämään seuraa tytöille, jotka eivät tule näkyviin pöydässä."
Kun määrätyt neljä viikkoa olivat kuluneet, ei Luoto ukolla enään ollut aikaa kuluttaa Rauhalassa, ja ylioppilaittenkin täytyi lähteä kunkin kotiinsa; siis oli yleinen eroaminen käsillä. Lähdön edellisinä päivinä näyttivät kolme lauluseuran jäsenistä vakavimmalta, kuin muulloin, ja tytöt he näyttivät, kuin olisivat olleet kuumeessa. Oli aamulla viimeisenä päivänä kuin Rauhalassa oltiin.