United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kuitenkin oli seisominen hänelle hyvin raskasta senjälkeen kun hän pahasti oli loukannut jalkansa. Hänen uskollinen Almansa kertoi tästä tapahtumasta sitten jälestäpäin seuraavasti: Eräänä kesäpäivänä oli rva S. tapansa mukaan valmistanut puistossaan juhlat erään lastenkodin lapsille.
Ja sitten nousee hän taas, panee raittiita vesikääreitä hänen päänsä päällä, josta veri vuotaa haavasta, ja rinnalle, jota kallio on loukannut ja heittäytyy hänen päällensä, ikäänkuin hän ruumillaan olisi tahtonut sulkea niitä porttia, josta elon voimaa lähtee pois. Oi sinä armas Jooseppi sinä Jooseppi parka, niin murrettuna, niin lyötynä O mikä synti, mikä synti!
"Minä tahdon pyytää teiltä anteeksi", sanoi vanha sotilas; "koska olen loukannut teitä pitämällä hetken aikaa epäluuloa teitä kohtaan. Tyttäreni tähden minä hyvin paheksun ettemme ole jo aikoja sitten nähneet toisiamme; vaan minä kiitän teitä kuitenkin tulemastanne tänne, vaikka yhdennellätoista hetkellä".
Siihen ei ollut kukaan löytänyt aihetta eikä ollut halunnutkaan löytää, sillä Elsa oli rauhallinen ja aina ollut hyvässä sovussa kaikkein kanssa. Hän ei ollut loukannut ketään ja sai olla itsekin loukkaamatta. Hän ei olisi suinkaan sentähden pelännyt lukea kirjettä toisten vuoksi, vaan hän pelkäsi itsensä tähden. Hän koetti tyynnyttää itseään.
Mielestään hän oli menetellyt viisaasti ja hienotunteisesti, antanut Robertille viittauksen siitä, ettei hyväksynyt hänen sosiaalista katsantokantaansa, eikä kuitenkaan ollut loukannut vanhaa ystäväänsä ja koulutoveriansa, jota hän ei olisi mistään hinnasta maailmassa tahtonut pahoittaa.
Ensi kerran elämässään hän oli nähnyt ihaillun puolijumalansa, puolisonsa, olevan viisaan papin pauloissa kykenemättä auttamaan ja puolustamaan itseään. Vain tämän pirullisen roomalaisen etevämmyys oli pelastanut Belisariuksen. Alussa hän oli tuntenut katkeraa vihaa tuota mahtavaa miestä kohtaan, joka oli nöyryyttänyt hänen puolisoaan ja loukannut siten hänen ylpeyttään.
Tottumaton kuin hän oli kirvestä pitämään, oli hän sitten vahingossa kolhaissut sillä rikki viinapullonsa, ja hädissään varjellen, ett'ei viina menisi maahan oli hän lasi-särmiin loukannut kätensä. Sitten joi hän särkyneestä pullosta pois viinan, ja paiskasi putelin pohjan kallioon, missä se sitten kilahti Taavin jaloissa.
Voihan nainen noissa olosuhteissa tehdä mitä tahansa. Ei saanut tuomita niin ankarasti Ireneä. Hän koetti myöskin lohdutella Liisaa. Tämä ei sanonut mitään eikä näyttänyt silmiään. Vasta hotellissa hän kuiskasi painaen kädellä sydäntään: Minua ei kukaan vielä ole loukannut näin. Ei, minä en unohda tätä elämässäni. Elämä on pitkä, lausui Johannes.
Näin suuressa määrässä on taivaan Herra siunannut työni. "Olen voittanut takaisin puoleksi menetetyn valtakunnan. Enkö voita takaisin ystäväni puoleksi menetettyä sydäntä? "Ystävä on tehnyt parhaansa valtakunnan takaisin valloittamisessa hänen täytyy nytkin tehdä parhaansa. "Mikä on vieroittanut sydämesi minusta? "Suo anteeksi, jos minä, jos päivänpaisteinen onneni on loukannut sinua.
Siinä oli pelkoa ja pyyntöä, nuhdetta, vihaa, katkeruutta, mutta siinä oli vielä muutakin... Tytön tunteet välkehtivät hänen silmissään, mutta niissä oli takana jotain salaperäistä, jota hän ei ymmärtänyt... Eikä hän muuten ymmärtänyt tytön käytöstä ollenkaan. Oliko hän millään tavalla Ainoa loukannut, oliko hän mitään väärää tehnyt? Eikö Aino ollut hänen omansa?