United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos en erehdy", sanoi hän ojentaen kätensä terwehdykseen, "meidän kaikkitietäwä tohtorimme, Upsalasta, Nikoteemus Hourenius! Terwe tulemastanne ja kiitoksia, että olette walmistaneet meille ilon saada kotiin rakkaan tyttäremme. Waimoni, saan tässä sinulle esittää." "Olisin suonut tuoda Anna neitsyen teille warsin terweenä, waan tauti on ollut sitkeä.
PASANTERSKA. Ai ai ai! JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani. PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne. Teitä sitten on itketty. JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity. PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa. JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt haaksirikon Merenkurkussa.
Hän ei kuulu oikein hyvin voivan, vaikka hän sitä kokee kaihtaa. EGMONT. Terve tulemastanne, Oranialainen! Te ette näytä oikein pirteältä. ORANIALAINEN. Mitä te sanotte meidän keskustelustamme hallitsijattaren kanssa? EGMONT. En minä havainnut siinä tavassa, jolla hän meitä vastaanotti, mitään erityistä. Olen hänet usein nähnyt semmoisena. Minusta näytti, että hän ei voi oikein hyvin.
Se on Aadolf, virkahti Elli. Hän se on. Taivas häntä siunatkoon! kuiskasi Inkeri. Ovi avautui ja nuori Skytte astui sisään. Elli meni häntä vastaan ja suuteli hänen kättään. Oi, terve tulemastanne, hyvä Aadolf herra! sanoi hän, silmäillen hartaalla kiitollisuudella nuorukaista, ja ensi kerran heidän viime yhtymästään saakka levisi hänen kasvoillensa ilonloiste.
Rahaa ei tässä asiassa ole toki kulunut vielä yhtään; vaan ennen sitäkin menettäisin jonkun verran, ennenkuin tahtoisin vielä pahempaan pulaan joutua. Meidän täytyy koetella pyrkiä erillemme tästä seikasta. Isäntä hoi! Neljästoista kohtaus. Alkantor, Sganarelle. Alkantor. Kah, vävynihän se on, terve tulemastanne! Sganarelle. Terve, terve! Alkantor. Joko te tulette naimisliittoanne tekemään?
Samassa tuli viereisestä huoneesta valkoisessa röijyssä, joka oli vyötettynä nahkavyöllä, hyvin miellyttävän ja viisaan näköinen nainen. Hyvää päivää, suuri kiitos tulemastanne, alkoi hän heti kun oli istuutunut sohvalle Lyydian viereen. No, mitenkä pikku Veran laita on? Tapasitteko häntä? Kuinka hän kantaa kohtaloansa?
"Minä tahdon pyytää teiltä anteeksi", sanoi vanha sotilas; "koska olen loukannut teitä pitämällä hetken aikaa epäluuloa teitä kohtaan. Tyttäreni tähden minä hyvin paheksun ettemme ole jo aikoja sitten nähneet toisiamme; vaan minä kiitän teitä kuitenkin tulemastanne tänne, vaikka yhdennellätoista hetkellä".
Entäs tuo tyttö? En voi vastata teille, sanoi tirehtööri kohauttaen olkapäitänsä, Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja. Peräovesta tuli hyörivästi käyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyväntahtoisine silmineen. No, kiitos tulemastanne, sanoi hän puristaen Nehljudofin kättä. Muistitte minua? Istutaan, En luullut tapaavani teitä näin.
Tiedän kiitos tulemastanne, vastasi Vierimän ukko, lyöden kätensä Aspelan käteen, että paukahti kuin haavan lehti. Surua sitä nykyjään on siellä ja täällä, lisäsi hän. Surua, niin, ja paljon. Ei sitä korttelittain mitatakaan. Kun kaikki, mikä mailmassa on rakkainta, ja koko tulevaisuuden toivo yhdellä haavaa pois siepataan. Minä tarkoitan vaimoani ja kaksoispoikiani, lausui Aspela.
Mutta kaikkein enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten wanhempain wälillä. "Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.