United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntuu niin oudolta ja kummalliselta. ROOPE. Kummalliselta? En minä tahtonut pahoittaa sinun mieltäsi. Ei ei! En minä sitä. Oi, miten toisin voisi olla, jos tämä hetki olisi varhemmin koitunut meille. ROOPE. Onhan kaikki taas hyvin, jos sinä vaan tahdot. HILMA. Mitä minun pitäisi tekemän sitten? ROOPE. Sitä en tiedä. Tee niin kun omatuntosi käskee. Silloin teet oikein. HILMA. Omatuntoni?
Tätini suorastaan itki minua syleillessään ja sanoi, ollen nauravinansa, että, jos äiti raukkani olisi ollut elossa, se yksinkertainen pikku olento epäilemättä olisi vuodattanut kyyneleitä. "Te olette siis jättänyt Mr. Dick'in kotiin, täti?" lausuin minä. "Minua pahoittaa. Kas Janet'ia, kuinka jaksatte?"
"Minua pahoittaa, että olen pakoitettu puhumaan vakavasti kanssasi, tyttäreni, mutta sinä olet täysikasvuinen, Margreta, minkä seikan melkein voisi luulla sinun unohtaneesi, eikä ole soveliasta että sinä yksin käyskentelet nuoren herran kanssa; sinun tulee näyttäytyä omissa oloissasi olevaksi; anna Emilin ja hänen mennä ja jää sinä kotiin.
"Minä näen surulla, että olette murhe-vaatteissa, Sir", lausui Mrs. Steerforth. "Minä olen, onnetonta kyllä, leskimies", sanoin minä. "Te olette kovin nuori ja kuitenkin semmoisen tappion kokeneet", vastasi hän. "Minua pahoittaa kuulla sitä. Minua pahoittaa kuulla sitä. Minä toivon, että aika lohduttaa teitä". "Minä toivon, että aika", arvelin minä, katsellen häntä, "lohduttaa meitä kaikkia.
"Minua pahoittaa teidän kaikkien puolesta," minä rohkenin sanoa hänelle, "ja minä soisin, että paremmin ymmärtäisitte toinen toisenne. Sinulla on niin paljon kärsimistä, Ewelyn kulta."
Mutta siitä huolimatta hän kaikessa hiljaisuudessa puuhaa avioliittoa alhaissäätyisen ja maineeltaan epäiltävän naisen kanssa avioliittoa, jonka hän tietää äidilleen tuottavan mitä syvintä tuskaa. Hän menee naimisiin, asuu vaimonsa kanssa, heillä on jo pari lastakin, mutta ei hän vain voi pahoittaa jumaloimansa äidin sydäntä, ilmoittamalla hänelle suoran totuuden.
Mikä mieltäni pahoittaa, on eräs synti, jonka kauhea raskaus kohta sortaa minun; en voi kauvemmin sitä kantaa." Kyyneleet keskeyttivät uudestansa vangin valituksen; tämä keski-ikäinen, vakainen mies itki kuin lapsi. "Luota minuun," jatkoi pappi, "kentiesi on se kuitenkin mahdollista sinua lohduttaa ja vaivojasi huojentaa.
Onko mitään muuta, jonka taidan sinun edestäsi tehdä?" "Jack," minä sanoin koettaen mieltäni rohkaista, sillä minä en millään muotoa tahtonut näinä viimeisinä hetkinä häntä pahoittaa, "jos voisit muistaa, mistä joku muu pieni rätinki saattaa tulla, puhu minulle kaikki suoraan!" "Lapsi kulta," sanoi Jack, "kuinka sitä tämä kiiruussa voisin?
Minua pahoittaa, että jostakin sattumuksesta hänen ansionsa aina näyttävät jääneen teiltä huomaamatta." "Abidan! Minä tunnen hänen hyvästi kelvollinen mies, mutta uneksija, uneksija." "Uneksija, herrani! Luottakaat minuun, hän on todellinen Israelin lapsi, ja hänen uskonsa on syvä." "Hyvä, Jabaster, me olemme kaikki todellisia Israelin lapsia.
Tämän hyvän puute herättää sielussa surua, koska sielu kuvittelee sitä omaksi puutteellisuudekseen. Niin esim. se vihan tunne, joka saattaa meidät välttämään jotakin pahantapaista henkilöä, samalla riistää meiltä hänen seurustelunsa, josta, huolimatta hänen vioistaan, saattaisimme löytää jotakin hyvää, ja tämä pahoittaa meitä.