United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta me olemmekin niin onnellisia! Loviisa. Emme mekään, herra varjelkoon, riitaisia olisi, jos vaan ei Antti ennen naimisiin menoaan... Henrikson. Mutta, rakas sisareni! Senhän sinä tiesit, kun naitte toisenne. Heinonen on nyt vakautunut mies... Heinonen. Tietysti! Niinhän minä olen. Henrikson. Ja hyvin hyvä isäntä... Heinonen.
Henrikson. Kiitos! Kiitos! Heinonen. Minua haluttaa myöskin käyttää tilaisuutta, niin kauan kuin vaimoni on pyörryksissä. Lapsukaiseni! Eukkoni ihanteet sulhasien suhteen ovat ikipäiviksi sortuneet. Ottakaa toisenne ja olkaa iloiset! Hellsten. Lupaan tuottaa kunniaa valinnallesi, eno hyvä! Loviisa. Hyi! Heiskanen!... Tuo kenkäni!... Heiskanen!... Missä hän on? Täällä ollaan! Loviisa.
Epäilemättä teillä molemmin puolin tulee olemaan paljon hauskuutta ja hyötyä toinen toisenne seurasta tuossa suuressa kaupungissa. Veljesi Richard voi relationiensa kautta saattaa sinut seurapiireihin, mihin muuten et voisi muukalaisena päästä; toiselta puolen en ensinkään epäile että sinun läsnäolosi monella tavalla voi hyödyttää nuorempaa veljeäsi.
»Sittenkuin hän oli pessyt heidän jalkansa, ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: Tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen? Te sanotte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein, sillä minä myös olen. Sentähden jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.
Kiivetkää sitten tekin toinen toisenne jäljestä ja pitäkää ruumis kiinni, ettei se ropsahda maahan, kun nuora on katki. Tarttukaatte lujasti kiinni, jossa työssä teille tulee olemaan hyvä apu siteistä.
EERIKKI. Eipä asia taida viivytyksestäkään parantua. Jää luoksemme Eerikki veljeni, sillä kovimpa kolkolta tuntuu, jos noin lähdet. Minä minä suostun, sillä eihän Antti nyt enää olekkaan köyhä. LIINA. Isä, sinä siis suostut? Saanko kutsua Antin tänne? Tässä olen Liina. HEISKANEN. Ottakaa toisenne, lapset! Me ihmiset emme näemmä voi itse kohtaloitamme määritellä. Olkaa onnelliset koko elämänne.
"Minua pahoittaa teidän kaikkien puolesta," minä rohkenin sanoa hänelle, "ja minä soisin, että paremmin ymmärtäisitte toinen toisenne. Sinulla on niin paljon kärsimistä, Ewelyn kulta."
VARJAKKA. Mutta minä olen väärinkäsityksestä, ymmärtämättömyydessäni, typeryydessäni Eevaa niin syvästi loukannut, että jollemme tapaa toisiamme ennen lähtöäni, on kaikki hukassa. Ja kuitenkin välimme voisi selvitä yhdellä sanalla ja sanattakin, kun vain saisimme nähdä toisemme. JUNKKA. Tapaattehan te toki toisenne vielä. Eihän Onnen nyt ole pakko lähteä mereen kuin vasta puolenpäivän aikaan.
Viime lukukaudella ... syksyllä ... noin marraskuussa ... silloin kohtasitte toisenne..." Sven huudahti ja tuijotti Esteriin milt'ei pelästyneenä. "Mutta, äiti, oletko kaukonäkijä?"
"Enpä olisi sinua enää tuntenutkaan; muutamat vuodet tekevät kasvavassa nuorisossa sellaisen muutoksen, ettei vanhat ota sitten tarkoin tunteakseen. Minusta ei ole ihme, että te lapsuudenleikki-kumppanit tuntisitte toisenne pitkien aikojen perästä. Klaara täyttää kohta kah-seitse-kuitenkin tuota kahdeksantoista vuotta, tulevan joulun tienoilla. Ikä tyttö! Eikö hän ole kasvanut oikeen suureksi?"