Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hän aikoi juuri kuiskata lukkarille: »Ehkä olisi paras, ettei tuosta kihlaamisesta tulisi mitään» mutta lukkari lausui samassa: »Tule tänne, oma uhrilampaani kyllä olemme nähneet, että sinä tahdot velvollisuutesi täyttää, mutta emme me toki niin suuria kiitollisuudenuhreja vaadi. Tosin olisi ollut mielemme mukaan, jos olisitte voineet toisenne onnellisiksi tehdä, mutta näin ei se laatuun käy.
Molemmat olivat valmiit paljastamaan miekkansa, mutta Löfving riensi väliin ja eroitti heidät. Säästäkää veljesvihat, kunnes tapaatte toinen toisenne lippujen alla! Nyt on minulla valta. Attila ojensi kätensä Löfvingille. Hyvästi, sanoi hän. Olette hyvä ja rehellinen vastustaja. Että olen saanut teitä nähdä on minulle kylliksi. Voimatta enään hillitä harmiansa, riensi hän pois.
Tultiin taululle, jossa oli kirjoitus: "Meitä on tässä metsässä tuhannen tuhansia puita, mutta meitä ei ole tässä ainoatakaan, joka tahtoisi toisensa tuhota." Valhetta, te päin vastoin tahdotte tekin kaikki toisenne tuhota, päästäksenne ylenemään toistenne edelle.
Tässä hän nyt on; vannokaa nyt hänelle ne valat, jotka olette minulle vannonut. Mitä? Juoksetko taas pakoon? Pitääkö sinua valvattamalla kesyttää, mitä? Tule pois, tule! Jos teet takaperoa, niin pistämme sinut kakkuloihin. No, miksi ette puhu hänelle mitään? Kas niin, esirippu pois, ja kuva näkyviin! Herrainen aika, kuinka te arkailette päivän valoa! Pimeässä pikemmin tapaisitte toisenne.
»Ja miksikä minulle?» kysyi kreivi Menteith huolettomasti. »Siksi», vastasi Allan, »kun otsastasi luen, että te molemmat olette luodut toinen toisenne turmioksi.» Näin puhuen hän nousi ja läksi ulos salista. »Onko hän kauan aikaa ollut tällä tuulella?» kysyi kreivi Menteith veljeltä. »Kolmen päivän verran», vastasi Angus; »tämä puuska on jo loppumaisillaan; huomenna hän varmaan jaksaa paremmin.
Jumala suokoon, että minäkin voisin itkeä itkeä ainoastaan miksi lauloin minä koskesta, koskesta ja hänestä? hänestä? Sinun isästäsi, Yrjö?" "Viihdy lapseni, viihdy," lausui Laurin eukko, "sinä selviät pian, ... jos sinä ja Yrjö tapaatte toisenne, sen tietää parhain Herra yksinään."
"Kantakaa toinen toisenne taakka", ajatteli Maria, "hän on hyvä ja jalomielinen mies." Keskellä tietä makasi ruskea mato; molemmat huomasivat sen ja kumartuivat yht'aikaa pelastaakseen sen joutumasta tallatuksi. Tuo tapahtui niin äkkiä että Maria purskahti luontevaan, lapselliseen, heleään nauruun.
Pitää kärsiä nuoremman sisaren heikkoja puolia. Tunnettehan jo toisenne", sanoi herra, seisoen mamselin edessä suorana ja seljällään nojaten sauvaansa. "Tunnen kyllä! mutta hänen pitää myöskin nuoremmuuttansa totella minua. Sillä tiedät, Fredrik, ett'en tarkoita pahaa."
Mutta Marcellon ja Naomin seurassa ei hän voinut hillitä tunteitansa ja hänelle oli suurin ilo saada puhua rakkaan vainajan hyvistä omaisuuksista ja lujasta uskosta. Sellaisessa tilaisuudessa sai Marcello ensin tietää, millä tavoin ystävänsä kuoli. "O, Marcello", sanoi Klaudia, "miten olisit kunnioittanut ja rakastanut häntä, jos Herra olisi antanut teidän nähdä toisenne!
Minä minun pitää mennä minulla on vielä tänä iltana paljon puuhaa! esteli Adelsvärd hämillään ja otti uuden sikarin, jota hänelle tarjottiin. Näitä Upmann-sikareja sopii polttaa ainoastaan puoleksi huomautti Felldner. Sillä tapaa säästyy ainakin siltä nikotiinilta! Mutta kylläpä te pohjoismaalaiset olette traagillisen näköisiä, kun tapaatte toisenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät