United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
No ehkäpä ne äännähtävät, sanoi suutari ylpeästi. Jokos olet minun kenkäni valmistanut? Jo minä ne tässä eilen sukaisin. Aivan yhtenä päivänä taisit sukaista, vaikka lauletaan, että suutari se kenkäparin viikossa lattiall' nakkaa ja sillä hän elättää lasta ja akkaa: juo ja laulaa ja juo.
Ja toisen kanssa siitä, että hän oli kiinnittänyt uudet kenkänsä vanhoilla rihmoilla? Ja kuitenkin tahdot minua moittia riitelemisestä! BENVOLIO. Jos minä olisin niin kärkäs riitaan kuin sinä, niin ei kukaan voisi viideksi neljännes-tunniksi taata henkiparkaani. MERCUTIO. Henki-parkaasi! Mies-parkaa! BENVOLIO. Henkeni kautta! Tuossa tulevat Capuletit. MERCUTIO. Kenkäni kautta! Se ei minua koske.
Vaikkei minulla itselläni olisikaan matkarahaa, niinkuin nyt kuitenkin on, niin pitäisi niiden sittenkin yllyttää minua avun hakuun vaikka omalla kustannuksellaan. Olenhan minä veljenpojalle antanut osani talosta, tehnyt työtä ruokapalkoilla, rakentanut, perannut ja kaivanut kuin omaani. En ole häneltä saanut muuta kuin vaatteet ja ruuan; kenkäni olen itse kustantanut.
Pitää kirkolla käydessä ostaa kauppiaalta kengät. Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset saapaslottanat. KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän. ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika. KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! PIETOLA. Niinpä tosiaan! ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
Sanoopa sananlasku koiran kengät syövän, vaan söipä ennen muutamalta nukkuvalta hiirikin kengät. Liekö ollut humalassa hänkin, sitä en tiedä, vaan unesta herättyänsä hiiren työtä oudostuessaan kertoi siitä toiselle sanoen: "Mitä aavistaneekaan, kun yöllä söi hiiri kenkäni. Oletko vielä konsa kummempata kuullut."
Tytöt innoissaan levittelivät aarteensa, kääntelivät ja muovailivat niitä tuhannellakin tavalla; viimeksi otti Enni kengät: Katsohan mummo tuommoisia kummallisia pieniä kenkiä, ne olivat kirstun pohjalla. Lapset, ne ovat minun kenkäni, vanhat tanssikenkäni, jotka minulla oli, ollessani seitsentoista vuotiaana ja ensi kerran aikuisten parissa, muutamissa suurissa sukulaishäissä.
Julia vaan ei tahtonut nauraa kaikille näille hullutuksille ja sanoi yksivakaisesti palvelijattarellensa: "Betty, tuo minulle kenkäni!" "Ei, minä en salli, että kukaan muu kuin minä tuon ne", huusi Nánásy setä, työntäen Bettyn syrjään ja rientäen kenkiä hakemaan.
Ei mitään ... hyvähän tuo, että viimeinkin kaatui ... olisi minultakin siihen jäänyt, jos ei kenkäni kärki irtonaisen puun juureen tarttunut. Keihääsi katkesi. Vielä minulla kirves varana ... vaan missä lienevät muut miehet? Tuolta tulevan kuuluvat.
Kenkäni käkenä kukkui, Kesälintuna lipasi, Käyessäni kirkkotietä, Toisten tyttöjen keralla. Nyt on tullut aika toinen, Elo entinen kaonnut; Ei nyt keiku keträpuuni, Eikä verkani vihota, Paista ei palmikot isosti, Eikä huoha kaulahuivit, Helmukseni ei helota, Eikä kengät kukkuele. Nyt on tullut turmiolle.
Onhan se aivan luonnollista, että minä Selmastakin huolta pidän..., itsestäni ei ole puhettakaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä minä voisin tarvita. Oletko minun kenkäni nähnyt, millä kaupungillakin käydä saan. Eikö nuo jo joutaisi levolle? NIILO. Enhän minä koskaan ole sinua kieltänyt ostamasta. Sinun hallussasihan ne rahat ovat. SAARA. Niin, minun hallussani.