United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni, Kun veikon venehen kokka; Niin mun verkani vihotti, Kun isoni nurminiittu; Niin mun paisti palmikkoni, Kun kaunis kasarivaski; Niin mun huohti kaulahuivit, Kun on kullattu hopia, Tahi kukat kultalatvat, Keskellä kesäsyäntä; Helmukseni hempiämmät, Kaunihimmat karvaltansa, Kun on armas aamurusko, Kaunihimmat taivon kaarta, Sa'an karvan kantavata.

Heidän tuli olla ennen muita kotona ottamassa vieraita vastaan. Ja kun vaunut sitten puolen tunnin kuluttua saapuivat, seisoivat he kaikki kolme portailla, valkeat kaulahuivit kaulassa ja silkkivuoriset takinliepeet tuulessa heiluen.

Holtin huomiota ei hän pitkiin aikoihin vetänyt puoleensa, mutta kuin hän oli taas pakinoinut mielin määrin ja muun muassa puhunut »meidän näppäristä pikkuneitosistamme», jotka ihailevat luutnanttia, joilla on hyvin kierretyt viikset, tukkukauppioita, joilla on hyvin hoidetut poskiparrat, ja pappia, joilla on valkeat kaulahuivit, huomasi hän, että tytön silmät, jotka aina olivat olleet kuin ompelukseen kiinni naulatut, olivat häneen käännetyt ja että niissä oli outo katse.

Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita hän käytti, alusvaatteet, puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet olivat ihan ensimäistä, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia, hyvintehtyjä ja arvokkaita.

Isännälle ja kaikille pojille hän jakoi silkkiset kaulahuivit ja isännälle vielä erittäin hopeaisen rasian, jossa sopi säilyttää pieniä kalleuksia. Pikku Moosekselle ja Matille tuli lyhytvillaiset, pehmeät talvilakit. Sitten Väinö Ainoon katsoen näytti tyhjiä käsiään ja virkkoi kallella päin surullisen näköisenä: »Käsi on tyhjä ja toisessakaan ei ole mitään

Kun sitten kaikki ovat asettuneet lepoon ja rauhaan, astuu ensin sulho esiin ja antaa jokaiselle miehelle tupakalla täytetyn savipiipun jäähyväislahjaksi ja hänen jäljessänsä tulee morsian lahjoineen. Tässä ovat nyt ne nenäliinat, ruokaliinat ja kaulahuivit, joita Inka niin ahkeraa oli kutonut kaiken talven.

Kenkäni käkenä kukkui, Kesälintuna lipasi, Käyessäni kirkkotietä, Toisten tyttöjen keralla. Nyt on tullut aika toinen, Elo entinen kaonnut; Ei nyt keiku keträpuuni, Eikä verkani vihota, Paista ei palmikot isosti, Eikä huoha kaulahuivit, Helmukseni ei helota, Eikä kengät kukkuele. Nyt on tullut turmiolle.