Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Jumalalle olkoon kiitos tästä siunatusta lahjasta, joka muuttaa itse pimeyden valkeudeksi ja köyhyyden rikkaudeksi. Nyt olet, pieni Ennini, saanut kokea, mitä minä tunsin sinä päivänä, jolloin minulla ensi kertaa oli pienet rakkaat, valkoiset kenkäni. Niin, rakas mummo, kuulehan eilen kuvannon jälkeen unohtui minulla ne kengät jalkaani ja ne minulla oli koko illan ja onni tuli.
Suutari puraisi naulan kärkeä, kapsautti sen sitten osaavalla lailla kiinni ja sanoi: Eipä noissa mennyt täyttä päivääkään, ja tuossa on kanssa kohta valmiit. Tänä päivänäkö jo valmistat ja viet? Niin on mieli mahassa. Ja taas naulan kärkeä puraisi. Missä ne minun kenkäni ovat?
Henrikson. Kiitos! Kiitos! Heinonen. Minua haluttaa myöskin käyttää tilaisuutta, niin kauan kuin vaimoni on pyörryksissä. Lapsukaiseni! Eukkoni ihanteet sulhasien suhteen ovat ikipäiviksi sortuneet. Ottakaa toisenne ja olkaa iloiset! Hellsten. Lupaan tuottaa kunniaa valinnallesi, eno hyvä! Loviisa. Hyi! Heiskanen!... Tuo kenkäni!... Heiskanen!... Missä hän on? Täällä ollaan! Loviisa.
Kyytimiehemme tuli käskemään rovastin puheille, johon me lähdimme ihan kynttä kautta jälekkäin astua silpomaan kartanon yli, edellämme kyytimies, puhemies, astua reuhtoi, että kädet heilui kuin riusan kieli. Sitte työnnyttiin sinne rovastin huoneesen. Minä jäin vähän oven suun puolelle seisomaan toivossa, että eiköhän nuo kenkäni jäisi papilta huomaamatta.
Leena tietysti läksi perässä, ja minulle tapahtui oven suussa se onnettomuus, että avosuinen kenkäni saattoi minut kaatumaan. Kynnykselle jäin, pää pihalle, jalat eteiseen... Leena tarttui tukkaani kuin tuli... Mutta ennenkuin hän oli oikein alkuunkaan päässyt, heitti hän yht'äkkiä irti ja juoksi tupaan. Minä itkussa suin huusin, minkä jaksoin: »Mylly-Antin morsian!»
Mutta tuskin oli hän astunut moniaan askeleen, niin jo huudahti: "Voi, Herran tähden, kun unohdin kaikki kenkäni; ne olivat siellä vuoteen päällä". Ja tuskin oli hän saanut tämän sanoneeksi, niin kopisten lensivät kengät perättäin akkunasta kujalle. "Juokse hiiteen", huusi joku ullakon akkunasta. Syvä oli tuo ääni, mutta Roselin se oli kumminkin.
Emäntä ja Hetvi tulivat portaalle ja yhdestä suusta melkein kirkaisten huudahtivat: Navetta on tulessa ja elukat palavat! Voi, voi, miten surkeasti ne mölisevät, rientäkää hyvät ihmiset! Voi, voi, tuota ääntä, miten mölisevät! Voi, voi, pahaa tekee tuon kuuleminen, joutukaa hyvät ihmiset! Minäkin lähden, kun löytäisin kenkäni, sanoi Hetvi.
"Ne näyttävät, että kenkäni ovat pohjitta", hän sanoi seisten toisella jalalla ja ojentaen toista rikkinäistä kenkää minua kohti. Muutoin olen nähnyt saman Elinan sedän näyttävän oikein miehen mieltä. Olipa hän kerran myrskypäivänä merellä; minä olin muassa. Hän piti perää, paksu takki yllä ja merimiehen lakki päässä.
"Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk' on kenkäni kulunna, Näitä teitä juostessani, Samotessani saloja; Onko hirviä salossa, Onko nähty näillä mailla?" "Onpa hirviä salossa, Onpa nähty näillä mailla, Oiva hirvi liinaharja; Täss' on käynyt tään kesosen Meiän herran heinikossa, Nähty on kanssa kaalimaassa.
Menkää toki pois, jos kuka näkee. Anna tulla aittaasi, niin ei näe kukaan. Työnsin hiljaa ovea kenkäni kärellä, hän ei pidätellyt, ja minä pääsin sisään. Siellä oli pilkkopimeä, vesikaton rajasta vain hiukkaisen kajasti päivä. Hän oli pujahtanut jonnekin aitan perille, kuului kuin olisi hän hypännyt vuoteeseensa ja vetänyt peitteitä ylleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät