Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


Pelästyneinä lähtivät pojat pakoon minkä käpälistä pääsivät, ja pappi huomasi silloin yht'äkkiä seisovansa synnyttämässä olevan nartun edessä, joka yritti nousta jaloilleen. Mutta hän ei antanut sen edes nousta, vaan alkoi, aivan kuin olisi menettänyt järkensä, kaikin voimin lyödä sitä. Kahleiltaan ei koira päässyt juoksemaan pakoon, vaan uikutti kauheasti ja reuhtoi iskuja vastaan.

Kyytimiehemme tuli käskemään rovastin puheille, johon me lähdimme ihan kynttä kautta jälekkäin astua silpomaan kartanon yli, edellämme kyytimies, puhemies, astua reuhtoi, että kädet heilui kuin riusan kieli. Sitte työnnyttiin sinne rovastin huoneesen. Minä jäin vähän oven suun puolelle seisomaan toivossa, että eiköhän nuo kenkäni jäisi papilta huomaamatta.

Hän oli pahankurinen päissään, raivo ja ilkeä. Reuhtoi ja huusi, löi rikki, mitä käsiinsä sai, ja tahtoi aina tapella isännän kanssa. "Musta-Åsbjörn, sinä roisto," sanoi hän, "isäsi oli varas, ja itse olet varas; tahdotko tapella, niin tule; selkääsi olet ansainnut, ja selkääsi pitää sinun saaman!" Silloin heitti hänet Åsbjörn pellolle ja antoi hänen hoippua siellä kunnes nälkä tuli.

No siinä ei auttanut muuta kuin kutsu toisenkin vuoron miehet alas niitä on näes kaksi vuoroa, toiset kun vetää, niin toiset lepää ei muuta kuin kaikki miehet ylös kiskomaan petoa". "No, mikäs siellä oli?" "Ei muuta kuin lohi vaan." Ja nyt oli Nevan lohet kerrassaan voittaneet. Sjöblom parkaa! "Puoli tuntia kiskoi kaksitoista miestä vetkaletta ylös, ja arvaahan sen, miten se reuhtoi!

Se oli Eemil. Heikin nähtyään hän hyppäsi paikaltaan. Kas vain! Heikki! Terve mieheen! Ja kuinka pääkaupunkilaiseksi sinä olet käynyt! Enhän tahtonut sinua tuntea! Ja hän nyki ja reuhtoi lähentelevään tapaansa, niin että Heikin tuli vaikea olla noitten muiden vuoksi, jotka eivät olleet hänelle niin tuttuja. Eemil puhua mellasti aina niinkuin kaikki olisivat olleet saman perheen jäseniä.

Eikö se tullut paremmaksi sen jälkeen kuin viimein olin luonanne ja rukoilin hänen kanssaan? Ei niin hivettäkään, luulen että se käv' pahemmaks'. Kun täti oli mennyt, niin se kirosi ja reuhtoi kuin paholainen itse ja sitte alkoi taas samanen sureskeleminen. Hanna täti ravisti päätään. Siinä piilee jotain, jotain jonka perille emme ole päässeet, Beda muori.

»Niin, sinä istut kotona ja olet *olemassa* häntä vartenAlette kohautti päätään. Sanoissa oli sellaista sävyä, että hänellä olisi ollut halu vastata niihin. Mutta samassa tuli lapsenhoitaja ulosmenoa varten puettu pikku tyttö käsivarrellaan, ja pojan oli lähdettävä mukaan. Tämä istui lattialla keskellä auringonpaisteruutua ja reuhtoi ja puri lakkaamatta puuhevosensa häntää.

Viikkoa myöhemmin metsämiehemme lähtivät uudelle retkelle. Ensin heidän piti käydä katsomassa karhunloukkua ja sitten tehdä majavanpyydyksiä. Liisu pyysi, etteivät he viipyisi varsin kauan, mutta siihen ei Taneli vastannut mitään. Miehet lähtivät nyt karhunloukulle päin. Sen läheisyydessä he näkivät hirvien jälkiä, ja sillä välin kuin Taneli ja Antti tarkastelivat niitä, kulki Pekka eteenpäin. Tultuaan pyydyksen lähelle hän kuuli siellä jotakin liikkuvan. Pian hän huomasi, että loukku oli lauennut ja karhunpenikka jäänyt kiinni toisesta takakäpälästään, jota se kiskoi ja reuhtoi irti. Heti Pekka ampui, ja pentu kuoli; mutta samassa hän kuuli kovan karjahduksen ja tuossa tuokiossa syöksyi naaraskarhu pitkin loikkauksin suoraan hänen päällensä ja paiskasi hänet kumoon. Hän tunsi, miten karhun hampaat painuivat hänen vasempaan käsivarteensa ja sen jälkeen reiteen. Samalla hän kuuli kaksi pyssynpamausta ja Rakin haukkuvan ja tunsi heti samassa hirveän painon päällään. Sitten hän ei tiennyt mitään, kunnes huomasi makaavansa varvuilla katetuilla paareilla ja Antti kyynelet silmissä seisoi kumartuneena hänen puoleensa. "Pysy hiljaa, Pekka", virkkoi hän, "karhu puri sinua, ja sinusta on vuotanut paljon verta. Pysyttele nyt vain hiljaa, sanon minä! Kaikki karhut on tapettu, Jumalan kiitos! Ei meitä uhkaa mikään vaara. Makaa nyt vain alallasi, sanon vieläkin", ja märillä sammalilla hän pyyhki Pekan kasvoja ja päätä, josta vuoti vähän verta. "Kuinka laitasi nyt on?" "En tiedä, tuntuu niin kummalliselta; käteeni koskee kipeästi." "

Lents meni takasin huoneesen, teki työtä taukoomatta, ja Maisu toisessa huoneessa vaivasi päätänsä pitkin ja poikin tuosta kummallisesta miehestä, joka äsköin oli itkusta menehtymäisillään ja nyt reuhtoi työssä. Hänellä suinkaan ei ole kova sydän eikä hän ahneuttaan tee työtä, mutta minkätähden hän sitte tekee?

Ja molemmat noudattivat kohta hänen hätäilevää pyyntöään. Pastori kuitenkin joutui ennen perille. Mutta hänestä ei mitään apua ollut. Sairas kahta kauheammin parkui häntä nähdessään, eikä kuunnellut lainkaan hänen sanojaan. Sen ohessa hän vielä reuhtoi niin, että Holpaisen oli työlästä saada häntä pidellyksi. »En minä tässä voi mitään», sanoi pastori neuvottomana, »mutta odotetaan tohtoria.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät