Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ha, ha, ha, ha! JANNE. »Nenäni rupesi vuotamaan!» Kyllä kaiketi! Ha, ha, ha, kissa vieköön tuon pässinpään! Kuka olisi häntä älykkääksi luullut! Päästäkseen Marin suosioon hän on soimaavinaan nuuskaamista, ja kuitenkin hän salavihkaa itse nuuskaa. Eikä Marilla ole asiasta aavistustakaan. Tuopa oli hyvä juttu, hahaha!
Yksi ja toinen matkustava meni niistä paraita valitsemaan, ja asemamies möi niitä määrätystä hinnasta ja Lampelan Marilla oli siitä kaupasta melkein ainainen rahantulo. Mutta vielä suurempiin hommiin ryhtyi Lampelan emäntä, hän rupesi nim. laittamaan rautatielle ratapölkkyjä ja halkoja. Talo oli jo niin vaurastunut, että jaksettiin pitää vierasta väkeäkin.
Muutoin oli syytös niin hirveä, ett'ei kenenkään haluttanut sitä heille sanoa; semmoisen asian sanojan täytyi olla joko tosi ystävän tai ankaran vihamiehen ja semmoisia ei Jaakolla ja Marilla tiheässä ollut. Mutta Jaakko oudoksui, miksi ihmiset niin umpikuljuisesti ja salakähmäisesti häntä katselivat kylässä käydessään. Jaakko parka!
Etukäteen sai hän puolitoista tynnyriä rukiita, ne käytti hän jauhoiksi ja vei hevosella kotiinsa. Olipa Marilla nyt syömistä, ensi aluksi ainakin, ja kyllähän neuvo toista keksii. Jaakko toi tullessaan kylästä erään köyhän ja näppärän tyttösen; hän oli aiottu Marille kumppaniksi ja huviksi, ett'ei hänen tarvinnut yksin olla, kun Jaakko oli kylän töissä.
"Vaan nyt minulla on kaksi kiirutta, joka harvoin tapahtuu," muisti Mari. "Lehmät odottavat lypsäjäänsä karja-pihassa. Ja tämä työ on kai katkaistava." Marilla oli totuus. Lehmät alkoivat mylviä levottomana tästä tavattomasta odotuksesta. Hän siis kiiruhti niiden hoidolle palkkatyttöjen kanssa, mutta lähetti yhden heistä vieraille kahvia keittämään.
Tällä sormuksella minua on aikoinani kihlattu ja sen saa minulta poika perinnöksi. Minä en enään tarvitse sitä ja luulen, ett'ei Loviisa halveksi sitä kantaa. Eikä siitä nimeäkään puutu. Onhan siinä H. H. ja luulen aivan samaksi, jos ne lukee: Heikki Huopala tai Heikki Helmikangas. No, helkkarin hyvä, huudahti Aspela, että Marilla on tuo sormus jälellä.
Marilla oli ollut kosioita aina ruukin pehtoorista seurakunnan rikkaimpaan talonpoikaan, mutta kaikille oli hän antanut hienotunteisella tavalla rukkaset. Sentähden luultiin yleisesti, että hän täydellä todella ei tahtoisi mennä naimisiin, aina menneesen vuoteen asti, jolloin tarkinsilmäiset vakuuttivat, että hän varmaan oli rakastunut uuteen kansakoulunopettajaan.
Luulin näkeväni kulkiessamme kaupungin lävitse erään filosofin astua tepastelevan puettuna naisen kaapuun. Mutta kuinka nyt kaikki voitte rakkaat siskokullat? Miten pitkä aika siitä kuin viimeksi teidät näin!» Ja hän pudisti hellästi heidän käsiään kylmillä, märillä käsillään.
Se ei kuitenkaan tullut ainoastaan siitä, että Marilla oli kaunis ulkomuoto, vaan pikemmin siitä että isäntä oli havainnut tytön mielen laadun uljaaksi. Mutta tyttö oli todellakin kaunis. Mitaltaan oli hän muita tavallisia tyttöjä vähän pitempi ja varreltansa sorea. Se teki että hänen liikuntonsa ja käyntinsä oli muita ylevämpi.
Viimeksi mainitun seikan tulin tietämään seuraavasta tapauksesta. Oltiin uimassa, mutapohjainen rantama täynnä meitä valtaistuimen pylväitä. Monet yksin tein pesivät vaatteitaan. Silloin joku sotatoveri äänettömästä päästä läimäytti märillä housuillaan Ryhäsen alastomaan selkään. Leikkiä se tietysti oli, vaikka kovakätistä. "Elä sinä perkele lyö!" kiljasi Ryhänen.
Päivän Sana
Muut Etsivät