United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aurinko oli laskullaan, kun Paavolan pihaan saapui sotilas ratsastaen. "Jokos Hannes tulee?" kyseli väki. Mutta eihän ratsastava sotilas ollut hänen näköisensä. Hannes oli ollut pulska ja reipas, punaposkinen nuorukainen. Tämä sitä vastaan laiha, kalvea ja riutunut kuin varjo. Oli miten oli, mutta sisään astui Hannes, vaikka paljon entisestään muuttuneena.
Ahah! Jokos sattui? Niin, niin, nyt on käynyt sinulle niinkuin profeetallisesti ennustin jo vuosia sitten. Sillä »paha on viimein pilkkaajan palkka», sen voit tietää. Ota kirjas, sanon minä, ja opeta meitä järkevällä ja siivolla tavalla, junkkari.
Aina vähän väliin hän nousi akkunoista katselemaan ulos, ja taas heittäytyi penkille pitkäkseen ja puristi silmänsä kiini, mutta kasvot liekehtivät virkeästi ja aina väliin silmätkin remahtivat auki. Viimein kuitenkin kiertyi kello yhdeksään ja emäntä vei kahvia Dampbellille. Emännän tullessa Dampbell hymyili lauhkeasti ja kysyi: "Jokos siellä nyt ovat miehet lähtöön valmiina?"
»Eipäs ollutkaan, suurempia minä silloin tähtäilin!» Hän oli silmäränpäyksen vaiti ja hänen nenäpielensä alkoivat värähdellä. »Niinkuin muistat, niin minä palvelin silloin Anttilassa... Ja minä olin kyllin hyvä makaamaan Anttilan ainoan vieressä, saman peiton alla. Mutta kun minä otin puheeksi että rupeisimme olemaan päivilläkin rinnatusten, silloin minä olin äpärä ja renki! Jokos nyt ymmärrät?»
Entäs se herran takki, jokos sen olet puhdistanut? NOKKI. Ei se kaipaa puhdistusta enään. Vast'ikään sen kepitin melkein siekaleiksi. KIRSTI, Se hyvä. Miksikä sinä siihen niin suutuit? NOKKI. Miksi herra minua eilen pieksi niin, ett pakottaa vieläkin. KIRSTI. Se hyvä. Vaan mistä syystä? NOKKI. Sussun tähden. Onhan siinä syytä kyllin. KIRSTI. Se hyvä. Kuka se Sussu on? NOKKI. Se meidän Sussu.
Jokos Taavetin kirjat ovat pappilassa kaupunkimatkan jälkeen?" "Täällä ne vielä ovat taskussani. Missä Leena on?" "Täällä olen", vastasi Leena peräkamarista. Taavetti raotti ovea. "Kestääkö liitto? Ettei turhaa tarvitse mennä pappilaan." "Kyllä, minun puolestani", vastasi Leena. "No, ei sitte hätää", sanoi Taavetti ja painoi oven kiinni. "Odottakaa vieraat!
Tohtori Ruuperin kanssakin hän on ollut luistelemassa, vaikkei ole meille mitään puhunut. ROUVA PENTTINEN. Ole nyt! Ihanko todella? FANNY. Kuka kertoi? PENTTINEN. Niin, ähä kutti, jokos tulit kiinni. Kukako kertoi? Ruuperi itse, kukas muu. Minä kun käskin häntä meille ja sanoin, että meillä on kaunis tytärkin, jota kannattaa käydä katsomassa FANNY. Herranen aika niinkö pappa sanoi?
Ja tytöt lauloivat laulun toisensa jälkeen. Anna Sohvi katseli heitä oikein ihmeekseen. Niin hyvästi osasivat laulaa, vaikka vielä olivat noin nuoria. Ja taas hän uudelleen heitä katseli. »Jokos näillä neitosilla sulhasia on?» »Eihän nyt arvon!» Tytöt katsoivat toisiinsa, nauroivat ja kävivät hämilleen. »Olettekos miten vanhoja?» »Olga ja minä olemme täyttäneet kuusitoista.
Elä tule minua likelle, taikka lyön sinua näillä vitsoilla. Katso minuun edes toisella silmällä. Menetkös siitä! Tui-tui! Etkö mene, etkö etkö? Tui-tui! Tui-tui! Tui-tui! ELLI. Etkö sinä jo pakene? Ai, ai, ai, ai! Siinä sen sait. Vieläkö mielesi tekee toisen kerran minua kiusottelemaan? EERO. Jokos nyt lepyt, Elli kulta? ELLI. Lupaatkos, ettet minua koskaan enää suutele?
Morsiameni alkoi ilosesti, että »jokos alkaa tulla pitkät ajatukset, eikös olisi ollut parempi katsoa kuin katua. Se on hiljasta hiiren haukotella kun on kissa puolen syönyt.» »En ole katuakseni tehnyt. Hätä ei ole tämän näkönen», sanoin ja rupesin laulamaan, että »Mitäs minä huolin, kun olen poika nuori ja maata olen kulkevainen. Isästä ja äitistä erotettu enkä ole surevainen.»