United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt tuntuu, kuin olisi vain vähän aikaa siitä, kun lähdit merille, ja niinkuin olisimme olleet yhdessä jo kauan, kauan. Mutta se on julmaa, että sinun pitää nyt lähteä! Milloin sinä palaat, jos Jumala suo? VARJAKKA. Olen kotona ensi kesän lopulla, jos kaikki käy niin kuin olen ajatellut. EEVA. Täytyyhän senkin ajan kulua. Tunti tunnilta, päivä päivältä, viikko viikolta, sitten kuukausissa.
Tällaisia onnellisia hetkiä hänellä kuuluu joskus olevan elämässään. Mene saliin ilmoittamaan asia heti. VARJAKKA. Sen teen, niin pääsen sitä pikemmin selvälle selälle omaan rauhaani. Ja käske heidän lopettaa lystinsä ja mennä yöpuulle, kun lähtö on niin varhainen. Parasta, että lähden minäkin sinne varmuudeksi. Oih, minun jalkojani. Tuntuu kuin ne olisivat yläpäästään irti ja alapäästään kiinni.
Mehän olimme lähteneet sinne merensaareen evästettyinä kokopäiväiselle matkalle, leikkimään haaksirikkoutuneita. Muistatko? VARJAKKA. Sitäpä en muista. EEVA. Et muista? Ethän sinä sitten, Yrjö kulta, ole meidän retkellämme ollutkaan! Joka oli niin hauskaa ja jännittävää.
VARJAKKA. Ei sinnepäinkään. Yllätyksiä toinen toisensa perästä. NEITSY JANNE tulee hiljalleen maantietä vasemmalta kääntyen puistikkoon. Herranen aika! VARJAKKA. Mikä nyt? EEVA. Olen unohtunut tähän! Olen sinua estänyt menemästä tanssimaan. EEVA. Minä olen tämän päivän osalle kyllin tanssinut. VARJAKKA. Kengänpohja puhki, ai ai. EEVA. Se merkitsee pikaisia häitä.
VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina. Hakekaa varas tänne. PASANTERI. Minä haen hänet, herra viskaali. Herra nähköön, minne se on pannut tällä aikaa partansa! VARJAKKA. Minäkö vai? PASANTERSKA. Hella lettu! Yrjöhän se onkin. Terve tuloa. Hella lettu. VARJAKKA. Terveisiä minun matkoiltani. PASANTERSKA. Kuule, Yrjö, onko sinusta tehty kapteeni? VARJAKKA. On kyllä.
Kapteeni Varjakka on minun sulhaseni. Ja minun on pakko lähteä mukaanne. LETTO. Mikä pakko? EEVA. Jos minä jään tänne, niin tulee siitä pitkä ero. Mutta ei yksin minulle. Te Onnen miehet ette silloin näe kotiseutuanne, ette saa kohdata omaisianne, ystäviänne pitkiin vuosiin, jollen minä mene naimisiin Onnen herran kanssa.
HILMA menee istumaan parvekkeen luo perimäiselle sohvalle. ELVIIRA poikkeaa kiireellä Annan luo. ELVIIRA. Varjakka ja komesrootin Eliise mamselli ovat kihloissa! ANNA. Mistä sinulla, Elviira, nyt se tieto on? ELVIIRA. Hilma Pollari kertoi. KARIHAARA. Mitä hän kertoi?
HEI LOTTA. Mutta eihän meidän Polle ole kotona. Se on kaupungissa. Nestori on sillä joka toinen viikko tekemässä kyytejä kievarille, ja tällä viikolla on hänen kyytivuoronsa ONNEN HERRAN hoilaus kuuluu aivan läheltä. VARJAKKA syöksyy parvekkeen kautta. Pelkääkö nuori kapteeni mullikkaa korkean aidan takanakin? Hohhohhoh. Hohhohhoh. Hoi, ihminen, elkää menkö! HEI LOTTA. Sus siunatkoon!
Mutta jos tanssii puhki toisenkin kengän, niin ei saa tanssia omissa häissään. Minun siis pitää lähteä pois, etten joudu vanhaksipiiaksi. VARJAKKA. Mitä tietä te menette? EEVA. Minä menen yksin. VARJAKKA. Yksin? EEVA. Niin. Ja otan tästä kurssin: iistsautiist. VARJAKKA. Iistsautiist, se on suoraan kaupungin kirkkoa kohti. Ahaa, sinä aiot Rantalan kautta. Mutta minulla on purjepaatti.
Olette saanut ne häneltä tuliaisia. EEVA. En ole saanut tätä keneltäkään. KARIHAARA. No, saanko mainita nimen? EEVA. Kysyy vielä! Eikö se ole kunniallinen nimi? KARIHAARA. Suurimmalla kunnioituksella nostan lakkiani Onnen uuden kapteenin tulevalle rouvalle. ANNA. Varjakka. EEVA. Mutta hyvät ystävät! Minun kapteenini ei saa olla mikään turkkilainen! ANNA. Varjakkako turkkilainen? Elä toki!