United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
En voinut tehdä mitään estääkseni häntä, mutta kun kohtasimme, pysähdyin ja nostin hänelle lakkiani. Hän tunsi minut, tervehti hymyllä, joka minusta tuntui 'kiitolliselta', ja kulki eteenpäin loassa, kunnes hän jälleen voi päästä kuivalle olematta minun tielläni. Mutta kun olimme jättäneet toisemme selän taa ja minä ajattelin kohtaamistamme ja kaikkea, mikä sen takana piili, purskahdin itkuun.
Olette saanut ne häneltä tuliaisia. EEVA. En ole saanut tätä keneltäkään. KARIHAARA. No, saanko mainita nimen? EEVA. Kysyy vielä! Eikö se ole kunniallinen nimi? KARIHAARA. Suurimmalla kunnioituksella nostan lakkiani Onnen uuden kapteenin tulevalle rouvalle. ANNA. Varjakka. EEVA. Mutta hyvät ystävät! Minun kapteenini ei saa olla mikään turkkilainen! ANNA. Varjakkako turkkilainen? Elä toki!
1 YLIMYS. Mitä tämä on, hyvät herrat? 2 YLIMYS. Tunnetteko syytä Timonin raivoon! 3 YLIMYS. Vait! Oletteko nähnyt lakkiani? 4 YLIMYS. Minun on vaippani hukassa. 3 YLIMYS. Hän on hullu, se herra, ja ihan oikkujensa vallassa. Antoi minulle taannoin helmen ja nyt löi sen pois lakistani. Oletteko nähnyt helmeäni? 4 YLIMYS. Oletteko nähnyt lakkiani? 2 YLIMYS. Tässä se on.
Minä tietysti kohotin lakkiani ja siinä meidät esitettiin aitauksen yli ilman muita mutkia. Onkos mammalla kahvi valmiina? kysyi herra ja kun tytöt olivat yhteen ääneen vastanneet olevan, niin katosivat he syreenipensaikkoon ja me käännyimme samassa nurkan ympäri pihaan.
No, minusta nähden olkoon se miten hyvänsä, minä tulen toimeen aatelisitta nälännäkijöittäkin; minussa on myöskin ylpeyteni ja minä kohotan lakkiani kelle tahdon, enkä alennai kuten naapurini, jotka yhä vielä puhuvat 'armollisesta herrasta', ja kun hänet joskus kylässä näkevät, kumartavat hänelle, ikäänkuin siinä itse Herra Jumala olisi, ja hänen tytärtänsä nimittävät 'hovin neidiksi' ja kun oikein hyvää tarkoittavat, 'hovin pikku Roosa ryökkinäksi', ikäänkuin emme kaikki olisi vapaita miehiä, jotka valtiolle veronsa maksavat ja joiden ei, hitto vie! tarvitsekaan huolia mistään hovista".
Ja koska se on niin taitava valitsemaan, että se pitää lakkiani parempana kuin sydäntäni, niin koetan ma harjoitella tuota mielistelevää pään nyökytystä ja osotella viekkautta niin paljon kuin mahdollista, se on: tahdon osotella jonkun kansanmiehen tenhotemppuja ja oikein tuhlaamalla niitä jaella kaikille halullisille. Siis pyydän, ottakaa minut konsuliksi.
"Hywää päiwää!" sanoin hänelle, seisahtuen ja lakkiani kohottaen, sillä heti ukon nähtyäni juolahti mieleeni, että hän kenties woisi minulle jotain kertoa tuosta kummallisesta muistokirjoituksesta. "Päiwää, päiwää!" wastasi hän ja hänkin seisahtui. "Oletteko tästä kaupungista kotoisin?" kysäisin häneltä. "Tästähän tuota mukamas olen." "Taidatte olla jo wanha mies?"
Tuo nainen kirjani kannessa oli aivan Tiinan näköinen, vaan Tiinan hame oli kuin säkki, kuvan hame kuin ruiskeko. Tiina tavaili: "K sano K-ari-Karrikatur tätä en minä osaa lukea, se on latinaa, pane kirja talteen, äläkä revi sitä." Minä panin kirjan talteen ja riensin muille talon asukkaille näyttelemään lakkiani.
Vastustaessaan tuli tyttö kädellään varanneeksi Antin polveen ja puristaneeksi sitä. Kalle asetti lakkinsa neidin päähän. Se sopii mainiosti, kaikki minun lakkini ovat sopineet sinulle erinomaisesti! Koettakaa minunkin lakkiani! sanoi Antti epävakaisella äänellä, otti lakin Lottenin päästä ja koetti panna omansa sijaan. En minä herran lakista huoli! Ja Lotten esti sen kädellään.
Mene katsomaan.» »Niinpä se Jussi on nyt kuin väärältä kyleltä noussut. Etkö sinä ole mun lakkiani nähnyt?» Matti etsiskeli paitasillaan lakkiansa, hajoitellen vaatekasoja penkeillä. »Aina sun lakkisi on kateessa.» Matti kävi ottamaan tulta päreeseen. »Oliko?» kyselivät rengit. Kuului olleen. No tuliko hevosella se isäntä? Ei Maija tiennyt.