United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se herätti minussa uuden ajatuksen. »Miten teidän kätenne sattui joutumaan tuohon koneeseen?» kysäisin. Hän katseli minua tylsästi ja ihmetellen ja pudisti päätään. »En tiedä. Niin se vain kävi.» »Huolimattomuusko?» kysyin. »Ei», vastasi hän, »minä en sitä sellaiseksi sanoisi. Minä olin ylityössä ja lienen ollut jonkun verran väsynyt.
Sitten ilmoitti hän hyvin laaja-sanaisesti, että oli onneton räätälin-kisälli, jonkin perinnön tähden matkalla Kövesd'iin, sekä kertoi muutaman jutun räätälinkisällin monimutkaisen elämän piiristä, ja kun hän päätti kertomuksen, ilmoittaen mitä osaa hänellä itsellään siinä seikassa oli, kysäisin häneltä: "milloinka viimeksi näytit Hamlet'in isän osaa?"
Minä olen nähnyt monenkin joutuvan koneiden väliin ja ruhjoutuvan lihamöhkäleeksi, itse tietämättään mitään.» Työläiset kutsuttiin työhön ja päästettiin työstä vihellyttämällä pillejä, jotka päästivät tavattoman raa'an, kirkuvan äänen. »Monenkin, sanoitte?» kysäisin. »Satojen, monien satojen, ja lapsienkin.»
Me olimme molemmat kappaleen aikaa vaiti, kunnes minä, jotain sanoakseni, kysäisin, tunsiko hän muutaman Alpertti Suomalaisen, joka oli hänkin Pyhäjärveltä ja joka oli minun kanssani käynyt samaa koulua. Senkö minun velipuoleni, joka nyt on pappina? Onko hän teidän velipuolenne? Onhan se, tai minähän oikeutta myöten olen hänen velipuolensa.
»Hänen kasvonsa ilmaisivat odotuksen jännitystä, kun minä aloitin sanottavani, mutta teidän olisi pitänyt nähdä ne silloin, kun olin lopettanut. »'Te voisitte antaa takaisin kotini ja Sierran tehdasosakkeeni', minä sanoin.» Isä pysähtyi. »Mitä hän sanoi», minä malttamattomana kysäisin. »Mitä saattoi hän sanoa? Hän ei sanonut mitään.
Niin hilpeästi loisti lies', Vaimonsa vieress' istui mies, Ja lapsijoukko suloinen Se näytti vasta rukoilleen, Se näytti miltei uskovan Ett' templi heill' ol' majanaan. Loi pöydän päässä kynttilä Valonsa, ainut töllissä; Sinnekkin ruokaa laaditaan, Vaikk' ei käy kukaan maistamaan. "Kenenkä paikka?" kysäisin: Sanottiin: "hyvän enkelin." Jenny.
Tuo vanha herra oli haavoihinsa ihan menehtymäisillään ja on lähtenyt suorinta tietä maatilallensa. Mutta kuka tuo översti on? kysäisin minä. Sitä ei tiennyt kukaan. Ja minne hän minun rattaani vei? Sitä ei tiennyt kukaan. Minä juoksin kylän kautta sinne päin, minne hän seuralaisineen oli lähtenyt.
"Hywää päiwää!" sanoin hänelle, seisahtuen ja lakkiani kohottaen, sillä heti ukon nähtyäni juolahti mieleeni, että hän kenties woisi minulle jotain kertoa tuosta kummallisesta muistokirjoituksesta. "Päiwää, päiwää!" wastasi hän ja hänkin seisahtui. "Oletteko tästä kaupungista kotoisin?" kysäisin häneltä. "Tästähän tuota mukamas olen." "Taidatte olla jo wanha mies?"
Kun talonwäki oli saanut tietää kotopaikkani ja matkani tarkoituksen ja määrän, rupesin tekemään heidän kanssaan keskustelua. "Eikö tässä talossa olekkaan nuorempaa mieswäkeä?" kysyin minä. "On minulla mies" wastasi waimo. "Missä se on kulkemassa, koska ei häntä kotona näy?" kysäisin taas. "Kyllä hän kotoisalla on, waan se on wielä terwa=haudalla terwaksia särkemässä," wastasi waimo.
Taas olin näkevinäni saman unisen sameuden hänen silmissään ja väsyneen juovan suun kupeella, kun hän maahan tähtäillen kepillään koputteli saappaansa kärkeä. Ja minulla lähtivät ajatukset taas tahtomattani kulkemaan äskeiseen suuntaan ja niiden vaikutuksesta kysäisin hetkisen kuluttua: Olitko sinä vanhastaan tuttu morsiamesi kanssa, vai uusi tuttavuusko se oli? Uusi.