United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olento loi samassa synkän ja totisen silmäyksen waimoon, nosti sormensa huulillensa ja sanoi "hiljaa! antakaa heidän olla!" ja wanha waimo säikähti hywin tyhmää käytöstänsä. Likitienoilla sairaita oli iso lasinen rakennus, joka oli täynnä kauniita, siistejä ja puhtaita lasi= ja posliinipurkkeja ja pulloja ja niiden seasta lemahteli hywältä tuoksuwa haju.
Lähemmäksi tultuani huomasin, että ukolla oli mustat housut ja liiwit päällä ja korkea, wanha, nukkawieru sitkohattu päässä; ennestään jo tuttu puku minulle, sillä hän käytti niitä aina juhlatiloissa; muutoin oli hän paita hihasillaan.
Mitä hekin wielä saanewat kärsiä?" sanoi ukko säälien lapsia, ja hänen kaswonsa wärähteliwät ja aaltoiliwat suonen=wedon tapaisesti. "Jumala on meidät hyljännyt", sanoi wanha mummo tuskin kuultawasti. "Niin! Jumala on meidät hyljännyt; kaiken saa heittää siihen", sanoi ukko epätoiwoissaan. "Waikka kokee, eipä hylkää Herra", ehätti Matti siihen sanomaan.
Hän oli silloin jo wanha mies ja hän on jo aikoja sitte maksanut luonnolle welkansa ja toinen nuorempi on astunut sijaan. Jumala siunatkoon mennyttä isäntää, sillä hän teki pään tarkoituksetta tehdylle tietämättömälle waellukselleni. Minä lupasin tehdä työtä tunkion perustuksella, kun waan saisin ruokaa.
Erään kerran tuli eräs herra meille iltahuweihin; hän oli talon wanha tuttu. Ennenkuin kukaan ehti minua hänelle esitellä, astui hän itse eteeni, kysyen: 'ken on tämä nuori ja pulskea herra? 'Maisteri L m ja asessori M n', esitteli samassa prowasti, meidän molempien isäntämme. Me terwehdimme toisiamme. 'Maisteri jo noin nuorena? sanoi wieras herra kummastellen ja katsoen minua tarkasti silmiin.
Tämä innokas, haaweksiwa nuorukainen ei kuitenkaan jäänyt jouten odottamaan parempia aikoja, joista hänellä wielä yhä oli warma toiwo, mutta hän ryhtyi uuteen työhön itse puolestaankin näitä aikoja jouduttamaan, ehkä toisella tiellä kuin sitä ennen. Uskonpuhdistus maassa oli wasta eräitä wuosikymmeniä wanha, eikä ollut wielä ehtinyt paljon waikuttaa kansan henkiseen edistykseen.
"Yksisinkö olette maailmassa?" "Oli minulla mies, waan hän kuoli oltuamme kuusisen wuotta yhdessä". "Jäikö lapsia?" "Jäi kaksi, poika ja tyttö. heitä koin työlläni elättää ja hoitaa niin kauan kuin sain heidät ihmisiksi, mutta nyt olen jo niin wanha ja woimaton, ett'en kykene työtä tekemään ja kumminkin täytyy elää niin kauan kuin Jumala tahtoo." "Wieläkö poikanne elää?"
"Tuo wieras on niin kummallinen; hänellä ei ole mitään muuta mielessä kuin Kontti=Anna!" ehätti talon isäntä siihen sanomaan. "Mikä Kontti=Anna hän on?" kysyiwät matkustajat. "Onpahan waan eräs wanha ämmä täältä, joka palaa toisesta pitäjäästä kerjäämästä", selitti isäntä. "Oh, eikö sen parempi?
Siinä hänen kotonansa oli eräs wanha talon sukulainen mieliwikainen mies, mikä perintönsä kautta oli saanut eläkkeen talosta. Tuo puutteellinen mies oli suuressa määrässä kummallinen. Hän ei tehnyt eikä toiminut mitään warsinaista talon työtä. Päiwäkaudet istui hän waan uunin pankolla, pidellen kädessänsä seipään tywipuolen paksuista sauwaa.
Wäsymyksestä, näljästä ja uupumuksesta horjuwana astuin mökkiin. Siinä ei ollut asujamina muita kun wanha waari ja mummo; he oliwat wetäyneet tänne yksinäisyyteen, sillä ukko oli ahkera kalamies ja kalasteli lammesta. He näyttiwät hywin hämmästywän minun tulostani, mutta kun minä sanoin hywää iltaa nöyrästi ja pyysin yösijaa, näyttiwät he tyyntywän.