United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se isäntä, jonka kanssa Koskelan isäntä oli poikansa puolesta tehnyt naimiskauppaa, tuli ensimäisen kuulutuksen jälkeen seuraawana päiwänä Koskelaan ja kutsui talon isännän heti kahdenkesken kamariin. "Kuinka tuon meidän asiamme noin käwi?" kysyi wieras isäntä. "Niinhän se on käynyt." "Miten? aiotteko minua narrinanne pitää?" "En ollenkaan." "Miten te selitätte tämän asian?"
Waan ei nälkä, wanha wieras, halla, waarat, wahingotkan, saata Suomeen epäilystä; miehet maata wiljelewät, waimot waatteita kutowat, laulain pirtin lattialla lapset tekewät lapetta. Rakkaus se riemullinen lämmittääpi rinda-luita. Weisu kuuluu Wäinämöisen Suomen kansan kunniaksi, kaikkuu kandele iloksi, josta rinnat rohwaistuina saawat uutta uljautta;
"Eihän tuo koko otus ole mikään muu kuin Mökin Maiju kerjäläinen, hyi!" "Hän on saapa meillä leipänsä, ja nyt soisin, että te menisitte!" "Wai niin! no sitten hywästi!" "Hywästi!" sanoi Koskelan isäntä, ja niin wieras meni, ja siihen loppui se asia. Muutamien wiikkojen päästä oli Koskelassa isot ja komeat häät, joissa Koskelan Jaakko ja Mökin Maiju wihittiin.
Olet unhottanut rukoilla woimaa Jumalalta, joka yksin woipi tehdä ihmisen wahwaksi seisomaan syntisiä himojansa wastaan. Niin kauwan kun olet wieras Hänelle, niin kauwan owat turhat kaikki ponnistuksesi". Mikko ei wastannut mitään, mutta sywästi lienee hänen isänsä puhe waikuttanut, sillä hän wäliin punastui, wäliin waaleni.
"Jumala tahtoo sinut panna kowan koetuksen alle, mutta kaikki oma tahto pitää olla hänen tahtonsa alle annettu", sanoi wieras. "Mitä omaa tahtoa minulla sitten olisi?" "Sinä et ole wielä lakannut synnillisestä työstäsi, waikka olet kuullut, että se on Jumalan tahtoa wastaan; se on omaa tahtoa, sanon minä", sanoi wieras tuomitsewasti. "Olenhan minä wielä kirjoitellut."
Silloin tuli owea awaamaan keski=ikäinen, kärsineen näköinen waimoihminen. Tawallisesti ei hän puhunut luotuista sanaa, silmäili waan tulijaa surullisen näköisenä ja meni tupaan takaisin. Jos wieras meni perässä tuohon neliseinäiseen huoneeseen, huomasi hän siellä toisenkin ihmisolennon, nimittäin laihan ja hinterän nuorukaisen. Huoneessa wallitsi kaikkialla hywä siiwo ja puhtaus.
Kuitenkin koetin olla hiljaa, etten muiden unta häiritseisi, mutta minusta tuntui, etteiwät wanhuksetkaan nukkuneet; pikku Tiinasta ei woinut myös mitään arwella, sillä hänen hengitystänsä ei ensinkään kuulunut. Arwiolta oli maatapanosta kulunut aikaa noin pari tuntia. Silloin kuulin minä miehen kysywän waimoltansa: "Nukutko sinä?" "En. En woi nukkua ... jokohan wieras nukkunee?"
Hänet tawattuaan ilmoitti hän hänelle, että Antti on jo nyt nöyrempi. Pian oli wieras siellä. "Joko sinun ylpeytesi on nyt nöyrtynyt niin paljon, että mahdat edes oikean puheen antamaan?" sanoi hän tylysti Antille. "Puhukaa waan, Kyllä minä woin kuunnella", sanoi Antti häpeillen.
"Lakkaa kirjoittamasta noita tarpeettomia, maailmallisia loruja, sillä ne eiwät ole hänen tahtonsa mukaisia, eiwätkä hänelle otollisia. Heitä pois tyköäsi helma=syntisi oikea katumus ei kärsi kahtalaista mieltä", sanoi wieras käskewästi. "Minä olen paljon kirjoittanut jo ennen näitä aikoja, mitä minun niiden kanssa pitää tehdä?" "Polttaa." "Polttaa!" huudahti Antti hämmästyneenä. "Juuri niin."
"Wilja on warsin painawaa ja hywää, mitä waaditte tynnyristä rukiista ja ohrista?" kysyi wieras, hypitellen kämmenellään kumpiakin jywälaatuja. "Ehei, en minä myö jywiäni", sanoi isäntä. "No miksikä ei?" kysy ostaja kummastellen. "Nyt on tullut sekalainen wuosi." "Ei kuitenkaan niin huono, ettei maakunta sillä toimeen tule." "Mutta jos sattuisi tulemaan useampia katowuosia?"