United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten alkoi ruumis nytkähdellä, vavahti pari kertaa, eikä suu auennut enää. Olinko minä mikään lapsensurmaaja? Minkä minä kuolleella teen, ajattelin. Ja salasin kaikki. Kaivoin sen tunkioon, kun olin kuullut siten nopeimmin murtuvan, ja myös senvuoksi, että jos se sieltä olisi löytynyt, niin löytäjänä ei olisi voinut olla kukaan muu kuin se, joka talven tultua tunkion pellollensa ajaa.
Siinähän niitä minulla on kaksitoista henkeä, jatkoi ukko osottaen kahta vaimoihmistä, jotka, liinat päästä soluneina, hikisinä, hameet ylöskäärittyinä ja pohkeet puoleksi lantaliejuissa, seisoivat talikkoineen tunkion törmässä. Joka kuukausi menee 6 puntaa ostoviljaa, mutta mistäpäs otit? Eikö riitä omasta? Omastako?! sanoi pilkallisesti hymähtäen ukko.
»Ka, ka, Esa jo pelkää», ilkkuivat toiset. »Tämä poika ei varasta, mutta oon minä vähän vaarallinen mies pimeällä aikaa, mä tahdon ottaa itse», toimitteli poika toimessaan ja miehiä nauratti oikein vatsan täysin. »Tiedätkös...! isäs tupen krapa...! äitis pirttiviinan juoja! tunkion pönkä! kun varastit mun äidiltäni mennyt vuonna, kun lehmä kantoo, kengän paulat!
Hän oli silloin jo wanha mies ja hän on jo aikoja sitte maksanut luonnolle welkansa ja toinen nuorempi on astunut sijaan. Jumala siunatkoon mennyttä isäntää, sillä hän teki pään tarkoituksetta tehdylle tietämättömälle waellukselleni. Minä lupasin tehdä työtä tunkion perustuksella, kun waan saisin ruokaa.
NARRI. Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin veit silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
Seisahduin nurkkaviereen, vaan tuo pakkasvihakka pohjatuuli yön pimeydessäkin etsi kuin paha metsäkoira ja hätyytti, etten saanut siinäkään rauhaa. Siitä lähdin kuin nälkänen kulkukoira tunkion liepeitä nuuskien hitain askelin kävelemään. Menin kylmään saunaan ja sinne kyyristyin kuin vahinko loukkoon. Käteni pujotin takkini hihoihin ja sitte puristin vatsaani.
Sitä juuri mahtoi Snellman tarkoittaa, kun hän sanoi: niitä on ihmisiä, jotka tyytyvät kysymykseen, kasvaako tämä tai tuo kukka tunkiolla vai tunkion vieressä, ja jotka ovat valmiit unohtamaan aatteiden korkean taivaanlaen. Semmoinen pikkusielu oli juuri Heikki. Mutta hän tahtoi näyttää, että hän vielä voi vapautua tuosta pikkumaisuudesta. Hengen suuruutta oli kyllä hänessäkin!
Suomalaista, ruotsalaista, saksalaista, ja osaksi latinalaistakin kirjallisuutta. Ihmeellistä. Ja tuo mies oli muka renki, tunkion kuokkija. Hyvä. Ja katkeruudella hän muisti erään kartanon paroonin ennen sanoneen: eivät rengit tarvitse oppia Corneliusta. Miksei? Tuo pehtori varmaan oli onnellisempi työssään kuin moni parooni mukavassa nojatuolissaan.
"Minun täytyy; se on minun tahtoni ja minä olen isäsi", sanoi Kirri peräänantamattomasti. "Sitä en tee, en koskaan; se olisi omaatuntoani vastaan", sanoi Martti tuskissaan. "Semmoiset tunnot saavat olla tunkion vierellä, eikä tässä tule kysymykseen sinun tuntosi, vaan minun tahtoni; äläkä vitkuttele sen asian kanssa, vaan kirjoita paikalla!" uukitti Kirri.
Taasenkin tuimistui tämä, ja nyt otti hän minut haltuunsa ja wei wähän syrjään, johon kaiwoi ison kuopan. Siihen sowitti otso minut, ruopi ja möyrästi päälleni ison tunkion märkää rahkaa. Sitten lähti se taasen pois entiseen ammattiinsa. Minä en tuntenut mitään pelkoa, waikka kyllä salaista kammoa.