United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä haastan miehen oikeuteen, uhraan mitä tahansa saadakseni hänet masennetuksi..." Mutta sitten seurasi kauhistava vastakohta: hän vaipui velttoon, toivottomaan epätoivoon. "Mistä hänet haastaisin oikeuteen, mistä häntä syyttäisin? Siitäkö, että hän sanoi totuuden, jonka minä salasin?" Mutta kuinka oli tuo huhu päässyt liikkeelle?
Sitten alkoi ruumis nytkähdellä, vavahti pari kertaa, eikä suu auennut enää. Olinko minä mikään lapsensurmaaja? Minkä minä kuolleella teen, ajattelin. Ja salasin kaikki. Kaivoin sen tunkioon, kun olin kuullut siten nopeimmin murtuvan, ja myös senvuoksi, että jos se sieltä olisi löytynyt, niin löytäjänä ei olisi voinut olla kukaan muu kuin se, joka talven tultua tunkion pellollensa ajaa.
Moni muu olisi kenties ylpeillytkin niillä epäsäännöllisyyksillä, joihin minä tein itseni vikapääksi; mutta niin korkealla oli se kunnianhimon päämaali, jota tavottelin, että melkein sairaalloisella häveliäisyydellä salasin kaiken, mikä jollakin tavoin saattoi halventaa minua muiden silmissä.
Niin, niin, te ja kaikki muut teidän mukananne tietysti tuomitsette minua: minun olisi teidän mielestänne pitänyt ilmaista, menettelyni osottaa mielestänne todellisen rakkauden puutetta, koska salasin häneltä, että hän oli sitomaisillaan kohtalonsa vaivaiseen, ainiaaksi vaivaiseen. En tiedä. Mutta jos hän olisi minut jättänyt, niin hän olisi varmasti ainiaaksi turmeltunut, ja kumpi on parempaa?
Sanokoon henkens' uhalla, jos mitään Salasin itselleni. Puhu totuus. SELEUCUS. Lukitkaa ennen suuni, kuin ett' annan Valheesta hengen. CLEOPATRA. Salasinko mitä? SELEUCUS. Sill' ostaa voisi sen, mink' ilmoititte. CAESAR. Cleopatra, oi, älkää punastuko! Ylistän älyänne. CLEOPATRA. Loisto tenhoo!
Nyt mun ompi ilmi annettava, Silloin mitä mä salasin. Kaikkia voin kärsiä, kaikki kestää, Sua pettää, Hjalmar, sit' en mä voi. Hylkää minut! Ei Morannal ollut, Ei muu kuningas isäni. Weri, joka kiehuvi rinnassani Ehk' on orjaraukan se verta vaan. Kotimaassas', läsnä linnaa sitä, Jossa kerran sa loistav' oot, Joulu-yönä, Vidarin vuoren alta, Orpon' aallosta minut korjattiin".
Täynnä oli oma sydämenikin ajatellessani kohta tapahtuvaa eronhetkeä, mutta miehisenä miehenä salasin kyyneleeni ja koin vaimoani lohdutella, kuten parhaiten taisin, vaikka ei se paljon mitään vaikuttanut. Tuhansia surmansyitä ja vaaroja keksi hän, joiden alaisiksi minä tuolla vieraalla maalla muka joutuisin, ja hän ei saanut sitä päähänsä, että enään koskaan toisiamme tapaisimme.
Niin kuwittelin, niin taistelin minä sisällisien tunteitteni kanssa, mutta waikka mitäkin wielä olisin koettanut mieleeni wetää surullisen aawistuksen poistamiseksi, pysyi se sydämessäni salaisena, painawana huolena, jonka kuitenkin huolellisesti salasin ystäwiltäni kuten ennenkin. Tuo meidän kolmas kohtauksemme ei ollutkaan sen pitempi, eikä siinä ollut sen erinomaisempaa.
Tuon tietoni ja tuntoni salasin siis heiltä huolellisesti, sillä ei minun sopinut enää lisätä kiwiä ennestäänkin jo liian raskaan kuorman päälle. Minä kehoitin heitä waan kaikin mokomin hakemaan lääkärin apua. Wäliaikaiseksi awun toiwoksi neuwoin sen mitä ymmärsin, josta paljon kärsiwä lapsi sai hiukan liewikettä kauheille kiwuillensa.
Keskustelun aine ei tehnyt näitä aamu-hetkiä niin sanomattoman suloisiksi, vaan sen teki sulo-huvi olla yhdessä hänen kanssansa, sillä me puhelimme kaikesta mitä auringon alla löytyy, ihmetyttävällä yhtäpitäväisyydellä mielipiteissämme. Jim'iltä salasin enenevän ystävyyteni Evan kanssa.