United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kamreerin rouva tuli nyt sisälle, ja keskustelu loppui siksi kerraksi. "Miksi nyt niin äänetönnä?" sanoi hyvä rouva. "Pieni Dora puhui äsken niin kovasti, ja sinä, Annette, näytät onnettomuutta ennustavalta; kenties sinä tiedät..." "Me tiedämme; Hjalmar on kurja olento," sanoi Dora, joka ei voinut hillitä kieltänsä; "eikös niin?"
Sankar'joukossa hälveni Nyt humina kuin huokuvan aallon; Ja yksin tyynnä, julmana paikallaan Vaan Fjalari seisoi odottaen. Mutt' Hjalmar, voittaja, pani ääneti Aseensa hurmekannelle laivan; Isänsä eteen sitten hän astui näin Ja nöyränä vaipui polvillehen. Ilmassa miekka Fjalarin välkähti, Sen isku päätä Hjalmarin tähtäs. Se lankesi ja kypäri kilahti, Mutt' ehjänä Hjalmar seisovi viel'.
Annette katseli asessoria tutkivilla silmäyksillä; ne näyttivät tunkeutuvan läpi sydämen ja etsiskelevän sen hienoimmat langat. "Te tahdotte ainoastaan omistaa minun, rakkaudettakin; tahdotteko niin?" Asessori epäili, mutta sanoi vihdoin: "No, jos ette voi rakastaa minua, jos ette taida lakata rakastamasta ansiotonta..." "Ansioton? Herra asessori, ken on teille sanonut että Hjalmar on ansioton?"
Kirje reivi Konrad M:ltä luutnantti Hjalmarille. Tukholmissa tammikuulla. Kunnon ystävä! Eilispäivän valtaneuvostossa nimitettiin ensimäinen luutnantti N:n rykmentissä Kustaa Hjalmar katteiniksi.
Minä huomasin itseni loukatuksi, sillä Hjalmar ei ollut minulle mitään ilmoittanut, mutta siihen en suonut hänelle koskaan tilaisuutta. Miksi muutoin tahtoi hän kihlauksen tapahtuvaksi kuin sitoakseen minua... Minä en milloinkaan ole suvainnut minkäänlaisia siteitä. No niin, minä sanoin ei." "No, mutta tuo kaikki ei ole niin vaarallista!"
Sen sijaan uskottavasti, nyt sen näen pelastaaksensa mainettani, jonka panin alttiksi ilmoitti hän rakkautensa isälleni. Muutamain vastaväitteitten perästä suostui hyvä, rakastettava isäni kaikkeen. Silloin pyysi Hjalmar että kihlaus piti ilmoitettaman. Nyt vasta sanoi isäni minulle, että hän tietää kaikki.
Hän, joka on niin vilpitön, sanoi kai olevansa mustasukkainen; sen on jok'ikinen ihminen nähnyt, joka tahtoo huomata, että tuo hyväntahtoinen Hjalmar..." "Ei, mamma," virkkoi Annette; mutta salaman nopeudella lensi ajatus hänen sielunsa lävitse: "hän ei rakasta minua, sillä silloin häntä surettaisi reivi M:n täällä olo."
"Olen varmaan nähnyt unta," sanoi hän hiljaa ja hipaisi pois kiharat valkealta otsaltaan, "olen varmasti uneksinut ... älkää sitten herättäkö minua; mutta näin unta, että Hjalmar oli viaton ... että hän on ihana, jalo, kaikkien alhaisten laskelmien ja kohtaloiden yläpuolella, kuten rehellinen mies voi olla."
Ei, ei, Kustaa, älä niin minua katsele," sanoi hän, kun ei saanut vastausta, "älä niin minua katsele ... se tekee sydämeeni kipeätä, kovasti kipeätä. "Kiitoksia. Annette, sinulla on siis sydän," sanoi Hjalmar lempeästi. "Miten siis taidat olla niin kova? Vastaa, Annette, miksi, miksi olet siis sellainen, miksi et tottele varoittavaa ääntä?"
Te voitte hyvin kuvailla itsellenne," alkoi taas rouva, kun Hjalmar ei tahtonut yhdistyä huudahduksiin eikä vastauksiin, "nyt voitte kuvailla itsellemme miltä äiti näyttää: hyvänluontoinen, huonosti vaatetettu, siivoton talonpoikais-ihminen, joka tulee tänne koko kahdeksankymmentä peninkulmaa tervehtimään tuota tyttö raukkaa.