United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suokaamme Heinäkankaan itse kertoa ensimmäisestä metsästysretkestään Pollen kanssa: "Kylmä, vaan kaunis oli aamu uuden vuoden alkupuolella, kun, muutamia päiviä sen jälkeen kuin Pollen olin kotiini tuonut, lähdin otson jälkiä etsimään Harvialan salomailta.
Valitsin rannasta sen veneen, joka minusta näytti nopeakulkuisimmalta, vyörytin siihen painolastiksi muutamia kiviä, asetin maston paikoilleen ja parilla potkulla murrettuani oven eräästä ranta-aitasta etsin sieltä purjeet ja tarpeelliset nuorat. Kun kaikki oli reilassa, työnsin veneen vesille, vedin purjeen ylös ja peräsimen ääreen istuen lähdin Jumalan nimeen tuolle vaaralliselle matkalle.
Mutta minä olen sellainen huimapää, että ei ole aikaa ajatella ja punnita tekojani. Ja annahan sitten, ihminen aikoo naimisiin!» Liisa purskahti itkemään. Viion leski ja Elsa katselivat hämmästyneinä toisiaan, kun Liisa vyöliinaansa vetisteli. »Naimisiinko?» kysyi Viion leski. »Niin sitähän minä lähdin sanomaan, että minua huomenna kuulutetaan ensi kerta.» »No mitä sinä oikeastaan itket sitten?»
Jäljellä olevain kolmen miehen kanssa lähdin itse omalla aluksellamme saaria kiertelemään. Puolenpäivän tienoissa tapasimme taas venäläisen muonalaivan, joka luotojen lomitse puikkelehti Turkua kohti. Puolta tuntia myöhemmin oli se meidän hallussamme. Lastina sillä oli sata säkkiä jauhoja, viisisataa leiviskää läskiä, muutamia tynnyreitä etikkaa, pippuria ja vahaa ynnä yhtä ja toista muuta.
Mutta kun käännyn kotiin, lyykähtää kaikki ennalleen. Otti ei juokse enää edellä, vaan laahustaa perässä, alakuloisena ja vastenmielisesti, häntä lerpallaan. Taputtelen ja kiihoittelen sitä turhaan, se pistää juoksuksi ainoastaan pakosta. Se kai luuli, että minä lähdin viemään sitä sen kotiin ja että minä taas sitä narrasin.
En pyrkinyt ylemmä korkeuksia kohti; olin saanut nähdä mitä halusin. Enkähän olisi päässytkään sinne läpi hankien. Lähdin laskeutumaan alas laaksoon. En samaa tietä, jota olin tullut, en linnan eri kerroksien kautta, vaan vuoren toista rinnettä, jyrkkää kuin tikapuut. Nousu oli kestänyt päivän, toista; laskeuminen meni tunnissa, parissa. Suloisesti upposi jalka pehmoiseen lumeen alas astuessani.
Kuningas ja Valeria saattoivat vieraita viimeisen edelliselle portaalle saakka, missä vielä vaihdettiin viimeiset kädenpuristukset. Pohjolan neitonen loi vielä kerran silmänsä kuninkaaseen. Harald huomasi sen ja kuiskasi, kun he olivat jääneet kahden kesken: "Pikku sisareni, sinun tähtesi lähdin juhlista niin pian. "
Varoen, ettei kukaan seuraisi jälkiäni, lähdin rientämään Emergency Hospitalia kohti. Onni suosi minua, ja oitis sain pääsyn toveri Galvinin, laitoksen ylilääkärin, luo. Aloin kiireessä ladella hänelle tietojani, mutta hän keskeytti minut. »Minä tiedän sen jo», hän sanoi tyynesti, vaikkakin hänen irlantilaissilmänsä hehkuivat. »Minä tiesin, mitä varten te tulette.
Ensin arvelin antaa heidän mennä mihin tahtoivat, eikä edes katsoa heihin; mutta sitten muistin kuinka sinä, Aagot, pelkäät, ja minä lähdin heidän jälkeensä. Niilo oli ensimmäinen, ja hänen näin soutavan vuonon poikki.
Wihdoin lähdin käwelemään majapaikkaani. Heti sinne tultuani rupesin kyselemään asian perustuksia, ja silloin sain tietää, että waskiseppä Kilanderin leski woisi siitä kenties antaa joitakin tietoja. Suoraa päätä ohjasin askeleeni mainitun lesken asuntoa kohden.