United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilma oli kolkko, sateen vaaruja ajeli taivaalla, ankeammilla kohdilla puuskahti kylmä pohjatuuli. Mutta huolimatta tällaisista, verraten vähäisistä esteistä, jatkoi Anna matkaansa, ja joka askeleella voitti mielensä enemmän rohkeutta.
Tuskin koskaan ovat vastahakoisemmat silmät menneet umpeen. Niin nukkuivat he nyt kaikki kolme. Mutta pohjatuuli, joka oli ollut heille seuralaisena merellä ja saattanut heitä aina tänne majaan saakka, se ei levännyt. Se rutisti mökin lahonneita puuseiniä, riipoi puiden paljaita oksia ja yltyi viimein täydeksi rajumyrskyksi. Oli sitten seuraava toukokuu.
Niin mä luulin, niin mä kuulin Tulipa tänne pohjatuuli, Tuuli tuttava läheni, Se toi laulut tullessansa, Saattoi siivillään runoset, Takaa vuorten viserryksen, Kauniin maastani kukunnan. Siitä syämeni sykähti, Rinta riemahti suruinen. Jopa tunsin, jopa tiesin Aamun alkaneen paremman, Palannehen onnen päivän Suomen synkille saloille, Pohjan raukoille rajoille.
»Tiedän toki, kävelyretket pyryssä ja pakkasessa, kun tiet ovat ummessa ja saan kinoksissa kahlata ja sitten tulla kotiin ukko-kullan tukkaa pörröttelemään. Tiedätkö, mitä hän silloin sanoo?» »No mitä?» »Että olen reipas ja raitis ja vallaton kuin pohjatuuli. Ja ne sanat ne maistuvat!» Hän nauroi niin, että posket tulivat kuopille, ja hänen valkeat hampaansa välähtelivät.
Pohjatuuli puhalteli hiljalleen tummansinistä selkää pitkin ja huokaili viileästi ja puhtaasti ruohoissa ja lehvissä. Oli kuin olisi yhä valkeammaksi huuhdellut koivujen valkeita runkoja, joihin päivä levollisesti laskevalta taivaalta paistoi. Kaikki oli kiihkotonta ja välinpitämätöntä, eniten kaikista tuo verkalleen tulevien laineiden ontonkolea loiskina rantakivillä.
Tämä Iisakki makasi silloin sairaana enkä minäkään uskaltanut lähteä laskemaan, vaan odottelimme tulvan alenemista... Silloin eräänä yönä tuli kova pohjatuuli, repi lautat irti ja vei koskeen, yksin puin hajoittaen... Se maksoi puulaakeille tuhansia..." "Niin kävi", vakuutti Iisakki. "Kyllä minäkin muistan, minkälaista se oli."
Oli nainen nuori mulla, tarpoi lunta talvisäissä, on nyt tupa tuiretulla, nääntyi tielle synnyttäissä, puhui jäinen pohjatuuli, kylmät siinti tähdet taivaan, taaton kirot korpi kuuli; kohta astun kuolon laivaan. Jää nyt multa pikku piltti.
Vaan ei pohjatuuli ollut tietääkseenkään vihoista, ei osoittanut pienintäkään kohteliaisuuden merkkiä. Ei edes sen vertaa, että olisi lunta riputellut paljaiden oksien suojaksi. Järvetkin menivät jäähän ja jäätyessään liikahtelivat tyytymättöminä kuin koiran penikka asettuessaan nukkumaan kovalle vuoteelle.
Vasta Joulukuulla poistui pohjatuuli ja muutamia pilven tapaisia alkoi kuljeskella nakellen alastomien puiden oksille joitakuita lumen haituvia kuni köyhille vaatteen apua. Pilviä nousta nuijaroi yhä enemmän taivaan rannalta, niin että yhtenä iltana selvään näki ensi yönä satavan lunta. Sepä isännän huolia virkistytti.
AUMERLE. Herefordin, niin sanotun valtamiehen, Vein valtatielle saakka, siihen heitin. KUNINGAS RICHARD. Ja varmaan ero-itkut itkettiin? AUMERLE. En suinkaan minä; kenties pohjatuuli, Jok' ihan oli kasvot meiltä polttaa, Herätti nuhan uinuvan ja ehkä Kyynelin kasti kuivat erojaiset. KUNINGAS RICHARD. Ja mitä sanoi lanko erotessaan? AUMERLE. Hyvästi.