United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja jos tietäisi kukat pienot, Miten syämeni vertyy pois, Niin kanssani itkis vienot Ja hoivaa tuskaani tois. Ja jos tietäisi satakielet, Miten mieli on sairas tää, Niin kaikuis ilmanpielet Ilolaulua virkistävää. Ja jos tietäis tätä huolta Nuo kultatähdet vain, Ne luokseni liitäis tuolta Jo lohtuja kuiskuttain.

Niin luulin, niin kuulin Tulipa tänne pohjatuuli, Tuuli tuttava läheni, Se toi laulut tullessansa, Saattoi siivillään runoset, Takaa vuorten viserryksen, Kauniin maastani kukunnan. Siitä syämeni sykähti, Rinta riemahti suruinen. Jopa tunsin, jopa tiesin Aamun alkaneen paremman, Palannehen onnen päivän Suomen synkille saloille, Pohjan raukoille rajoille.

Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettä virrasta, Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista. Nimesi kirjottelen hopiahan, kultahan, Kuvasi kätkielen syämeni pohjahan. Sinussapa syämeni kiini riippuu ainian, Sinuapa ainoata minä aina rakastan. Kaiken hyvyytesi eestä sinua ma kiitän nyt, Vaikka usein väärin tein , et mua heittänyt.

Heti jalkainsa luona se näkee Tuon kalpean kumppalin. Hän suuret sinisilmät Niin vienosti minuun loi; Miten mieleni uinui silloin, En kielin kertoa voi. Sun suuret sinisilmäs Toi kaikki aatokset nää: Meri aatosten sinerväisten Yli syämeni läikähtää. Ja ruusu tuoksuu, mut sen tietäneiskö Se itse, oisko satakielessä Myös tunto tenhovoimastaan, ja veiskö Juur tuo sen käymään puiston pielessä,

Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin. Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, Isäni ja äitini ilotäyet majat. Olin minä tytön taimi koria kuin kukka, Joka pojan päälle en katsonutkaan. Koriana kävin minä edestä ja takaa, Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.

Kuulepas sa kultani, tahotko mun ottaa, Niin saat maata ensi yönä vieressäni kohta. Sinäpä olet poika parka syämeni saanut, Vaikk' et ole vielä kyllä vieressäni maannut. Sinusta ja minustapa linnutkin laulaa,

"Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Muorini kultainen." Onneton nuorukainen. Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja tänne jättää kultani! Sinun luoutosi lempiä on syämeni sitonut, Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut. En sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkä muien tyttöin päälle taia koskaan katsahtaa.

Tää kaikki ei kuulu heihin, Vain yksi tietää tän: Hän raasti mun repaleihin, Repi repaleiks syämeni hän. He juoruja sulle toivat, He itkivät säälin veet! Mut miss' ois sieluni hoivat, He eivät ilmaisseet. Oli kellossa ääntä, sen tiesi! He puistivat päätähän; Olin häijy ja musta miesi, Ja sa uskoit kaiken tän.

Jos en minä olis silmiäsi nähäkänä saanut, Niin nyt oisi syämeni levossansa maannut. Nyt on syämeni suruinen ja itku kyllä kestää, Enkä löyä lepoa ma maalimasta mistään. Vielä löyän levonki ja riemun sekä rauhan, Jos ei täällä; toki löyän tuolla puolen hauan. Eikä kauan kestäkänä, ennenkun ma kuolen, Heitän tänne vaivani ja surun sekä huolen. Ylenkatsottu.

Syämesi rakkauesta paloi mennä vuonna, Nyt on rakkaus rauennut, vai lie tielle puonna. Ele sinä kulta raukka minua nyt hyljää, Minä olen kätkenyt sun syämeni syrjään. 15. EMM