United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samoin Kullervo, koska häntä oli käsketty tarpomaan koko voimallansa: Ve'en velliksi seoitti, Tarpoi nuotan tappuroiksi, Kalat liivaksi litsotti. Toisin paikoin ei kuvaus ole eikä aineen laadun mukaan voikaan olla näin voimakkaaksi tarkoitettu, vaan tulee sen sijaan hilpeytensä kautta eläväksi.
Näin mutisi hän poiketessaan yhä likaisemmalle syrjäkadulle, jonka kivettömän ja mutaisen maaperän syksyinen sade oli liejuksi lioitellut ja liukkaaksi. Mutta siitä ei näkynyt huolivan miesparka, eteenpäin vain tarpoi, kunnes muutaman likaisen talon portista sisään pujahti. Pimeä ja liejuinen oli piha ... ihan hyllysi ja litisi jalkain alla.
Oliko Davidin salainen taistelo turha, kun hän tarpoi leijonan ja karhun, puollustaaksensa muutamia lampaita erämaassa, ja koetti niitä aseita, joilla hän surmasi Goljatin ja pelasti Israelin sotalaumat? Menivätkö Martin Lutherin vuodet Erfurtin luostarissa hukkaan?
Hänen sydämensä hyppi niin, että se tuntui aivan nousevan kurkkuun... Helenan päätyikkunasta häämötti vielä valkea. Hän kapusi aidan ylitse ja tarpoi syvässä lumessa puutarhamajan luo, joka oli parinkymmenen askelen päässä talon päätyseinästä. Hän asettui sen varjoon... Valkoinen uudin verhosi kokonaan valaistun neliön.
"Kiipeä tuonne ylös, kiivetkää, te perkeleet", vonkui hän, pudistellen miestä kaikin voiminsa. "Pelastakaa taloni!" Talonpoika astui askeleen ja toisen, nosti päänsä, viuhtasi pari kertaa käsillään ja huusi. "Kuulkaas herra!" Sitten hän tarpoi vähän aikaa paikallaan ja puikahti tiehensä. "Tikapuita tänne, tikapuita!" huusi Sletkin toisille miehille.
KALERVO. Teljot rikkoi, airot katkoi, Nuotan tarpoi tappuroiksi, Kalat liivaksi litisti Järjetön koko tenava! Kalervon raivotessa on Kullervo repinyt tekeillä olevan verkon Kalervon käsistä. Tässä viimeinen tuhonsa. ARMI. Tuoko raivon toi sinulle, Ett' on poika puol'tekoinen, Ettei mierosta palannut Täydellisnä tähkäpäänä! Tee osasi, hoida häntä! Ei vihassa vilja kasva.
Oli nainen nuori mulla, tarpoi lunta talvisäissä, on nyt tupa tuiretulla, nääntyi tielle synnyttäissä, puhui jäinen pohjatuuli, kylmät siinti tähdet taivaan, taaton kirot korpi kuuli; kohta astun kuolon laivaan. Jää nyt multa pikku piltti.
'Niin, totisesti, sinä olet Kenoveeva! huusi hän ja lankesi polvilleen vaimonsa eteen. Silloin tuli Mertsikin metsästä. "Hän oli puettuna metsäkauriin nahkaansa ja tarpoi paljain jaloin paksussa lumessa. Kun hän näki kreivin kauniissa ritarivaatteissa ja iso höyhentöyhtö hatussa, säikähti hän ja seisahtui.