United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saku jatkoi nyt: Ja kuule sinä syntinen kutale ja sinä koko maailman hutale: tee sinä parannus kohta niin ruustinna saa lohta... Ja pappilan apupapin papupata pankolla papattaen porisee ja kiehuu ja kuohuu... Amen! Honota nyt Juntus...! Honota: Hon-kon-kon-kon-kon! Ei vielä ... ensin rukous! oikasi joku.
Vaimo makasi sairaana, kuihtunut mies istui avutonna uunin pankolla, nälkäinen lapsilauma puri pettua pöydän ääressä. Halla oli vienyt heidän viljansa, karhu oli kaatanut heidän ainoan lehmänsä. Ei ollut vaatteita, että olisi päässyt edes kerjuulle. Antero tyhjensi kukkarostaan heille ruistynnörin hinnan. Nyt siis päästään talven yli, virkkoi vaimo vuoteestaan.
Rupesin siis pankolla kahvikuppia pesemään ja sain nähdä kaikki mitä pirtissä tapahtui.
Hänen edessään seisoi Maria käsi muurin pankolla ja pää nojautuneena käsivarteen. Kapteeninrouvaa vaivasi neidin tietäjättärelle osoittama myötätuntoisuus. Hän nousi ja lähti huoneesta. Säälien katseli Tasma edessään seisovaa tyttöä ja kysyi vihdoin: Kaipaatteko häntä? Tasma. Olen nähnyt hänen suuntaavan askeleitaan tänne ja tiedän että hän palaa. Maria.
Kitkat, katkat, pitkät matkat, Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi, Kapakka Lassi ja Myllärin Matti, Ympäri tuvan minua etsittiin; Ei minua löyttykänä Mie vaan pankolla makasin. Oli ennen ukko, akka.
Illalla käy hän levolle sinne, missä hän löytää soveliaan sijan itselleen kiukaalla tai pankolla, kärsivä, jos joku on saanut paremman sijan, ja kärsitty, jos hän itse sen on löytänyt. Jos hän on itse tahi joku muu perheestään kivuloinen, valjastetaan heille vanhan tavan mukaan hevonen ja empimättä viedään heidät lähimmäiseen taloon. Sanomaton köyhyys vallitsee Saarijärveläisiä.
Syksyisin, kun miehet tukkitöistä palasivat, kiehui kahvipannu päivät pitkät köyhimmänkin töllin pankolla, juotiin viinaa, syötiin vehnäleipää ja maisteltiin kaupunkimakeisia. Taas kun talven selkä taittui ja kolikot loppuivat, kiristettiin nälkävyötä, käytiin kerjuulla kaupungissa tai varastettiin. Kaikki he olivat yltäpäältä velassa kauppiaalle, joka nylki heitä armotta ja perinpohjaisesti.
Pitkin seiniä kulki penkkejä, ja ovensuussa, vastapäätä vanhaa kiuas-uunia, oli kaksikerroksinen ryijyillä peitetty puusänky. Tätä sanotaan meillä katiskaksi. Olen saanut tästä monta kaunista kalaa. Arvatkaapas, kenenkä kerrankin sain? Näen aamulla ulos mennessäni sukset seinää vasten pystyssä. Menen katsomaan, ja mies makaa tuossa pankolla pieksut jalassa ja halko pään alla.
Mutta maailmassa on aina niin, että juuri tuo ainoa keino jätetään koettamatta. »Hyvähän on Kontolan rikkaan rovastin», sanovat, »ei ole meillä niitä varoja.» Mutta sitä kapitaalia, mikä siihen tarvitaan, makaa korkoa kantamatonna kuinka paljon tahansa joka tuvan pankolla, pitkin joka pirtin penkkejä Suomen suurilla saloilla.
Sanoiko hän sen ääneen? Niin hän luuli. Vai ainoastaan katseillaan? Sekin voi olla mahdollista. Varmaa vaan oli, että Olavi sen ymmärsi, jokainoan sanan hän näki sen hänen silmistään. Sitte Olavi läksi niinkuin hänen olisi ollut kiire lähteä . Vieraita tulee! Oho! Mistäs sen tietää? Kasi pankolla istuu, silmiään pesee. Mutta Olavi yhä veistelee ajatuksiinsa vaipuneena.