United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuljin kaksi peninkulmaa yhtämittaa ilman pysähtymättä. Sen likempänä kaupungista ei sopinut ruveta oleilemaan, syystä että ihmiset olisivat minut tunteneet vielä niistä ajoista, jolloin tukkiasioitsiana matkustelin, ja sällitoimeni olisi siten tullut häirityksi. Ilta pakotti minun tiedustamaan yösijaa. Sentähden poikkesin erääsen maantien varrella olevaan taloon ja pyysin yösijaa.
Hän aikoi kolkuttaa ovelle ja pyytää yösijaa talossa, mutta sekään ei ollut tarpeellista, sillä Ali Baba istui talon edustalla. Päällikkö astui hänen luoksensa ja sanoi: "Herra, olen muukalainen ja tuon öljykuormani hyvin kaukaa myödäkseni sen huomenna torilla. Tokkohan antaisit yösijaa minulle ja muuleilleni? Olisin sinulle ystävällisyydestäsi hyvin kiitollinen."
Siunasi hartaasti, kun Sanna kertoi, ettei Heistrokin Liisa ollut yösijaa antanut. "Voi sentään", hän sanoi, "entä ei yhtään sitä mennä omaan poveensa ... ei yhtään, hmh." "Ei ne ajattele sitä", sanoi Sanna. "Minä sanoin sitten Matille, että mennään Tiinan luo, kyllä se antaa." "No Jumala armahda, minkä sitä sitten mennään, jos ei ihmisiin.
Katri istui kotona neljän lapsensa kanssa, itki, suri, varoitti ja rukoili, mutta turhaan. Voimiensa mukaan oli hän koittanut hoitaa sisällistä taloutta, mutta mahdotointa oli hänen torjua köyhyyttä, kun miehensä vaan hävitti, sen kun ennätti. Oli myöhäinen ilta Heinäkunn loppupuolella. Likeiseen kestikievariin oli tullut matkustaja, pyytäen yösijaa.
Kun olin jo mielestäni liiaksikin ajellut sinä päiwänä hewosellani, päätin olla talossa yötä. Menin siis sille puolelle, jossa talon wäki näytti asuwan, ja pyysin yösijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sisään tultuani weti talonwäen ja erittäinkin isännän käytös huomioni puoleensa.
"Kymmenen markan!" Olisi tuossa ollut Pekkolainen, niin kimppuun olisi käynyt, mokoman tunnottoman... Jo kopisti hän Heistrokin ovella ja lujasti kopistikin. Kovin kiukutti vielä, kun Pekkolaista ajatteli. Heistrokin tuvasta ei kuulunut mitään vastausta. Matti siirtyi ikkunan alle ja koetti lasiin päristää. "Yösijaa minun olis pitänyt joukolleni pyytää, kun..." Hän kuunteli.
"Niin, jospa isä toteuttaisit tuon tuumasi!" huudahti Inger-Johanna innokkaasti. "Nyt haluttaa minuakin nähdä minkälaista siellä on... Luulen, että me aina ennen ajattelimme maailman loppuvan tuolla omaan karjamaahamme." "Minullahan on peite kanssani satulalla, ja jos he kerran minulle voivat hankkia yösijaa, niin kyllä sinäkin saat siitä osaa." "No, no, Morten! jätä ihmiset rauhaan!"
"Ei se ollut Kalle", päätti Oksa-Heikkikin, "sillä mistä se Kalle olisi niin hyvät vaatteet saanut, kun oli kengätkin semmoiset poimuvarret kuin kaupungin sotaherroilla." Laukkalan pihaan se meni tuo eriskummainen kuorma. Talon isäntä tuli juuri tallista syöttiläsorittansa illastamasta, kun matkamies kartanolle pääsi ja pyysi yösijaa.
Eihän se ollut wäärin, waikkapa noita wälttämättömiä wälikappaleita ikäwällä ikäwöitiinkin uudistuwiksi. Oli joulukuun puoliwälissä, kun tuo merkillinen päiwä M n pitäjälle sattui tulemaan. Suntio Kolisen asunto oli lähellä kirkkoa, jonka wuoksi siihen jo lauwantai=iltana alkoi wäkeä kerääntyä yösijaa saamaan.
Enkä minä edes usko, että hän olisi saanut yösijaa mistään muualta. Kaikki ravintolat ovat tähän aikaan aivan tulvillaan. Olisiko tuollaisen nuoren, kauniin, rakastettavan naisen pitänyt jäädä kadulle? Sitä ei herra majuri kohteliaana miehenä mitenkään olisi sallinut. Ja mitä hän siinä sitten menettää? Enkö ole luovuttanut hänelle toista huonetta sijaan?