United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun mökkini tuli walmiiksi, menin sinne yksinäisyyteen asumaan. Minä rupesin pyytämään kaloja lammesta ja wähitellen kaiwelin peltotilkkuja mökkini ympärille. Niistä rupesin ajan pitkään saamaan leiwän apua ja perunoita henkeni elatukseksi. Lampi anteli kaloja särpimekseni ja wäliin waihetin niillä emänniltä lehmänantia. Niin olin isäntä ja emäntä omassa mökissäni.
Sen kuultuaan katseliwat ukko ja mummo minua jotenkin oudoksuen, mutta kumminkin rupesi mummo heti ruoan laittoon. Ukko oli saanut lammesta kaloja, niitä paistoi mummo takkawalkean hiilillä ja asetti ne mökin ainoalle pienelle pöydälle; leipää, woita ja maitoa tuli lisäksi. Sitte kehoitettiin minua syömään, eikä minua tarwinnutkaan kahdesti käskeä. Syödessäni rupesiwat he kyselemään mitä olin.
Tie, jonka kupeilla ennen oli kukkasnäyttely, oli nyt vain tavallinen katu. Suihkulähteet olivat kuivuneet. Koskessa, joka viime kerran käydessäni oli vielä ryöpynnyt vaahtopäänä, näkyivät vain limaskaiset kivet. Ja reunainsa yli kuohuneesta lammesta ei ollut jälellä muuta kuin likainen rapakko kaikkein syvimmässä kuopassa.
Vaikka se onkin niin ruma ja vetelä nykyään, on siinä kuitenkin sievä savi-pohja läpeensä, eikä ole nykyäänkään kuin parin kyynärän päässä maan pinnasta; minä olen tänä päivänä lapiolla koetellut ja tutkinut joka paikasta rämeen pohjan. Veden saa rämeestä ja järvestä putoamaan Kurnuvan ojaan, johon ei ole lammesta kuin noin kuusisataa syltä.
Nämä olivat ainoat petoeläimet, joita koko kukkuloilla tapasin. Täällä ei nähdä tiikerin tulista taistelua jalopeuran kanssa; ei mikään jättiläiskäärme väijy janoavaista hirveä, joka lammesta janoansa sammuttaa; eikä täryangerias uipaa hevosta hätyytä, miten itäpuolen aveilla tasangoilla.
Sillä lailla se puhua veilotti usein, ja kun minä menin kesällä yksinäni pyhäaamuina lammesta kaloja käestelemään, niin se tuli useita kertoja sinne rannalle hyvissään kiittelemään, että Eliaksesta joka saapi miehen, niin sen ei tarvitse kesällä piimävelliä keitellä. Siihen aina lisäsi, että ei ole hänen miehestään, kun on niin vanha, vaan eikö tuo kohta kuolle.
Wäsymyksestä, näljästä ja uupumuksesta horjuwana astuin mökkiin. Siinä ei ollut asujamina muita kun wanha waari ja mummo; he oliwat wetäyneet tänne yksinäisyyteen, sillä ukko oli ahkera kalamies ja kalasteli lammesta. He näyttiwät hywin hämmästywän minun tulostani, mutta kun minä sanoin hywää iltaa nöyrästi ja pyysin yösijaa, näyttiwät he tyyntywän.
RUOTSILA. Totta varmaan sinä olet minusta hyvää puhunut, eikö niin? LIND. Kohta tulet varmaan enemmänkin sättimään! RUOTSILA. Oikeinko todella? LIND. Kuinhan minä tuomion saan, ja sinun pitää lammesta luopuman! RUOTSILA. Se on mahdollista. Vaan älä vielä ilku! Lampea et saa, vaan kulunkiräkningen sen saat! LIND. Minä luotan asianajajaani! RUOTSILA. Minä kanssa luotan asianajajaani!
Sinä soittaisit sitten piiat hyviksi ja ruoat kypsiksi eikö niin, pieni vastarannan kiiski? Sinä olet ilkeä! Sinä pilkkaat minua, kokematonta vaimorukkaa. Enhän, kultaseni. Vaan ole nyt tyyni ja sano mikä sinun oikein on? Näethän millainen on esiliinani siinä nyt on päivälliseksi keitetty rusinasoppa Rusinasoppa! Voi sinä lammesta nostettu sorsantytär! eikö muuta? Niin no? se kaatui!
Kaksi oli metsästäjän pukuun puettuna, mutta kolmas oli vain jonakin tienoppaana. »Noh Arvo, mikä sinulla siellä on? Mistä tuollaisen saaliin olet saanut?» »Minä pelastin hänet tuolta lammesta, ja tiedätkö Aksel jollen teitä ennen olisi lammelle tullut, lepäisi tyttö nyt tuolla syvyydessä, sillä juuri tähän ennätettyäni hän veteen hyppäsi.» »Mutta eiköhän tuo ole Renkalan huutotyttö?» sanoi Ahto.