Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Seuraawana yönä ei hän ollut woida nukkua ensinkään, niin kiihkeästi oli hänellä koulu mielessä. Iloisella mielellä poika riensi seuraawana aamuna kouluun. Wakaisena kuin wanha mies istui hän penkillä koulutunnin, tarkasti kuunnellen ja ikäänkuin ahmien jokaikisen sanan ja neuwon, mitkä opettaja suustansa laski.
"Liisa on minun nimeni", sanoi tyttö ja huokasi raskaasti. "Joko olet wanha?" "En wanha, enkä nuorikaan." "Kuinka sitten?" "Kahdeksantoista." "Wieläkö isäsi elää?" "Wielä, hän on parast'aikaa sotapalweluksessa." "No, miten woit saada tohtorin liikkeelle ja miten olet woinut hankkia rohtoja ja muita tarpeita tällä ajalla?" "Minulla oli siksi waroja." "Woi, woi Liisa!
Kertun äiti otettiin meille, ja Kerttu häntä hoiteli ja helli totisella lapsen rakkaudella, sillä mummo oli jo wanha, huono ja kiwulloinen. Mutta tuo mummon ottaminen taloomme lisäsi yhden säikeen tuohon pirulliseen, salaiseen ajatukseeni, ett'ei Kerttu ole tuonut mitään taloon, nimittäin sen: muuta kuin elätettäwiä!
"Mitä hyötyä luulisitte siitä olewan itsellenne?" kysyi ukko kolkosti. "Onhan ihmisen aina niin hywä tietää sitä, mitä ei ennestään tiedä, semminkin kun asia on hämärällä werhottu; tiedättehän siitä jotain kertoa?" "Minä olen wanha mies, muistan ja tiedän paljon." "Te kerrotte siis minulle, eikö niin?" sanoin hänelle ihastuksissani; olinpa tarttua häneen syliksi. "En."
W.-S-. Herran Tohtorin Lönnrotin tuldua Wiipuriin 27 p. Toukokuuta 1841. Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä. W-S-. Elämä. W-S-. Palkollisen laulu. -W.S-. Tanssi-laulu. W-S-. Wanha ystäwä kaukaa ystäwälle. W-S-. Kiwipiirros Suomen Kirkolle Wiipurissa 1831. Wanha muiste j.n.e. W-S-. Julkinen Jumalan kiitos, eli Latinaksi Te Deum laudamus. Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä. Jak.
Wäkenä talossa sillä kerralla oli wain: sokea ukko, wanha mummo ja parwi pieniä lapsia, joista enimmät wielä paitaressuja. Mummo näkyi olewan emännyyden toimissa ja ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen wuoroin kutakin heistä polwillansa. Lapset näyttiwät hywin rakastawan ukkoa: he kieppuiwat hänen kaulassaan ja siljoitteliwat kaksin=käsin hänen harmaita hiuksiansa ja partaansa.
Tämähän ei ole mitään outoa, sillä woisihan ken tahansa tutustua paikkakuntaan ja sen ihmisiin, siinä enemmän aikaa asusteltuansa, mutta kumminkin kuuluu se hieman asiaan. Eräässä syrjäsessä kaupungin osassa, siellä missä kaupungin puisto on, puiston laitaa pitkin menewällä kadulla, aiwan puistoon wiewän portin pielessä, oli aina ja lakkaamatta eräs wanha mummo.
"Niin, Sanna=raukkani! Hän on nuorin lapseni ja langennut. Ilkeä poika petti hänet. Sanna=raukalla ei ole nyt mitään muuta turwaa maailmassa, kuin tämä wanha ämmä, joka tässä puhuu ja hänen haalimat leipäkonttinsa. Siinä on minun, Sannan ja hänen pienen poikansa elämän ehto ja sepä se panee minut näin tiheästi anelemaan.
Talo oli waan tuommoinen wanha, riutunut talo, jossa oli waan yksi ja matala asuinrakennus ja siinä ei suinkaan liikoja huoneita ollut: pieni salin=tapainen, kolme kamaria ja kyökki, siinä kaikki; eipä aiwan kaikki, sillä huoneen toisessa päässä oli harjan alla matala yliskamari, jopa niin matala, että seisoessaan huoneen lattialla, koski pää melkein kattoon. Sen saimme me asuaksemme.
Mutta sitä ei heillä ollut antaa, sillä heidän oma hewosensakin oli ladon nurkassa eri hökkelissä, johon ei suinkaan wieraita mahtunut. Eräs pieni wanha huone=kömmänä olisi tosin ollut tyhjä, waan sen owi oli niin matalaksi lätistynyt, ett'ei hewonen mahtunut siitä sisälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät