United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Aikapa niitä nyt ruweta odottamaan, sillä woisihan tapahtua, ettei katowuotta tulisi kymmeniin wuosiin. Muutoin saattaisi wiljanne pilaantua, kuinka wanhoja lienee nytkin jo joukossa", arweli wieras. "Ei niissä ole yhtään jywää sen wanhempia kuin menneenwuotisia", wakuutti isäntä, sioitellen jalkojansa. "Ei yhtään wanhempia?" "Ei yhtään wanhempia?" "Ei." "Ja yhtenä wuotena tulee noin paljon?"
Tämähän ei ole mitään outoa, sillä woisihan ken tahansa tutustua paikkakuntaan ja sen ihmisiin, siinä enemmän aikaa asusteltuansa, mutta kumminkin kuuluu se hieman asiaan. Eräässä syrjäsessä kaupungin osassa, siellä missä kaupungin puisto on, puiston laitaa pitkin menewällä kadulla, aiwan puistoon wiewän portin pielessä, oli aina ja lakkaamatta eräs wanha mummo.
"Ehkäpä sitä lienee tällä kellollakin." "Eiköpä liene." "Woisihan sitä olla tällä kellollakin." "Huonommallakin toki." "Tuo tuntuu minusta joutawalta taikauskolta", sanoi suntio. "Ei se ole taikauskoa ... silloin oli hiisillä paljon isompi walta ... ja näkyyhän jälet", wäitteli kertoja.
"No, mutta woisihan tuossakin samoin tehdä", sanoi se tyttö, joka oli kelloa ihannellut. "Mikäpä olisi, ettei saattaisi." "Kyllä se on siewä kello. Katsokaapa tuota pikku wiisaria tuossa pikku taulussa ... tuossa alhaalla ... näettekö...?" "Menee niin että näkee." "Näkeehän tuon ... hywin näkeekin." "Lyöpiköhän tuo?"