United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä, tuota vakaata, hienoa ja sävyisää Bolton'iako, joka oli kanssasi tuonnoin iltasella täällä! Me pidimme hänestä paljon! Minun mielestäni on hän pulskea mies, ja Karolina olisi varsin sopiva hänen vaimoksensa. Mistä syystä meni tämä liitto mitättömiin?" "Sanoinhan sinulle äsken, ett'ei Karolina ole tehnyt minua uskotuksensa". "Eikö Bolton'kaan edes".
Hän oli valvonut ja huolta pitänyt, ett'ei mikään käsi saisi repiä ylös niitä siemeniä, jotka hän oli istuttanut; hän oli pitänyt tuota poikaa niin paljon erillänsä kuin mahdollista muista talonpoikais-lapsista. Hänestä olikin tullut kaunis ja pulskea mies, kova ja raivoisa luonteeltaan, joka tahtoi mitä tahtoi, eikä taipunut kenenkään muun tahdon mukaan.
Steerforth, joka ojensi minulle kättänsä enemmän kylmäkiskoisesti ja komeasti kuin ennen; mutta kuitenkin minä huomasin sen, ja se liikutti minua sammumattomalla muistilla vanhasta rakkaudestani hänen poikaansa kohtaan. Hän oli suuresti muuttunut. Hänen pulskea vartalonsa ei ollut enään niin suora, hänen kauniissa kasvoissaan oli syvät vaot, ja hänen hiuksensa olivat melkein valkoiset.
Herra Liborius'en havaittuansa, keskeytti hän kohta työnsä, pani silmä-lasinsa oikein paikalleen ja kiirehti asian-ajajan työ, ystävällisesti hänen kättänsä pusertaen. "Mikä tuuli teidän nyt tänne tuo, hyvä ystävä Liborius" kysyi hän. "Pohjan tuuli," vastasi hymyillen asian-ajaja. "Tehkäät hyvin ja katsokaat tätä nuorta miestä! Eiköhän tämä ole pulskea nuorukainen?"
Hänen kookas, mahtava olentonsa pysähtyi ovessa ja hän korjasi kaulanauhaansa: "Olenko sen näköinen, Peter, että voin esiintyä rouvasi nähtäväksi?" Hän pyyhkäsi kädellään mustaa, kiharaa tukkaansa. "Tietysti, tietysti, kylliksi kaunis... Penteleen pulskea mies! Astukaa sisään, herrani!" "Kapteeni Rönnov ja luutnantti Mein,
Hän toivotti minua hyvin vieraanvaraisella tavalla tervetulleeksi pöytäänsä, jossa pulskea vanha leski-rouva, hänen sisarensa, piti emännyyttä. "Mitä kaikki nämät puheet T:ri Lutherista ja hänen theseistänsä ovat?" hän kysyi; "lienee vaan, arvatakseni, joku vähäinen riita munkkien välillä!
"Sitä me emme laisinkaan pelkää, sen saat nähdä". "Eva on tähtyläinen tyttöjen joukossa", sanoi Jim, "juuri sitä parasta lajia. Ja Alice, sitte! Minun tulee kovin sääli häntä! Juuri kun hän oli astunut ulos maailmaan ja niin pulskea tyttö sitte! Mikä vahinko!" Tällä hetkellä tuli konttoripoika kirjeen kanssa.
Mutta Weilburgilaisille tahtoi hän vielä näyttää, että hänestä kuitenkin oli tullut jotain kelvollista, vänrikki muka ja ehkä enemmänkin, ja tahtoi kouluystävänsä kanssa kävellä pitkin katuja, ja hän arveli, että pulskea Martha ja hän, se olisi toki pari, jota saattaisi katsoa tietysti vaan ystäväpari. Hänen tätä itselleen juuri kuvitellessaan astui sotavälskäri uneksijan vuoteelle.
Hänen silmänsä olivat seuranneet ainoastaan Hedwigiä. Leikillisellä ja vallattomalla suoruudellansa abbatissa oitis huudahti: "Enkeliä! käy laatuun vielä veljeni tyttärille, mutta minä, no totta maarian, mikä pulskea enkeli! Tarvittaisipa aika siivet, ennenkuin minäkin lentoon lehahtaisin!" Tällä tapaa yhä leikkiä laskien, hän oli avannut kääreen. "Se on parempi, paljoa parempi.
Pojasta tuli solakka ja pulskea nuorukainen, eikä hänessä ollut mitään semmoista, mikä olisi tuntunut wastenmieliseltä. Edelleenkin oli hän nöyrä, siiwo ja ahkera kaikissa toimissaan. Nämät awut tuliwat jo aikaisin yleisen huomion esineeksi, ja se seikka tuotti hänelle arwoa.